United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ukko kertoi jo vieraastansa, Iivanasta: Rehentelijä, morkkasi hän sitä Osiipalle; risti valanmerkiksi silmänsä ja vannoi: Vot vannon... Ristiytyen vannon, että rehentelijä... Kuin? A vot! Ja hän selitti, jatkaen: Tulee, vot sanoo ... Aleksei Mihailovitshista, pristavistakin sanoo, jotta ei ylhäisyys, vaan ainoastaan sukuisuus ... jalosukuisuus!
Ja mieleensä nyt johtui vuossatain unelmat, Nuo verta uhkuvaiset, nuo kuolon kamalat, Nuo, joiden surkeutta niin itki katkeraan, Niin että heräs raukka hän kyynel poskellaan. Nyt muisti, kuinka vieras jo aikaan hämärään Maan ryösti hältä, kalpa ja risti kädessään. Hän pojat parhaat Suomen löi miekoin terävin Ja Suomen ohjat otti nyt käsin verisin.
Hän taittoi sen kahteen erisuureen osaan ja kiinnitti sitkeällä kuusenhavulla pienemmän osan siten isompaan, että syntyi risti, ja sanoi sitten: »Oi, jumalallinen Vapahtajani, joka rakkaudesta minuun ja kaikkiin ihmisiin kuolit ristillä! Tahdon aina pitää tätä merkkiä silmäini edessä. Muistuttakoon se minulle aina rakkauttasi. Sinun kanssasi tahdon alkaa erakkoelämäni tässä korvessa.
Silloin on Jumalan valtakunta maan päällä, silloin toteutuu hyvän valtakunta, kun me opimme antamaan synnit toisillemme anteeksi, kun opimme siunaamaan toisiamme. Ja oppiakseen tämän läksyn, tulee ihmisen, niinkuin sanoo sama Mestari, ottaa risti päällensä. Koko tämä elämä, jota olen kuvannut, näyttäytyy henkisesti katsoen näin: ihmissielu kulkee tiellä ja kantaa olallaan mustaa ristiä.
Sinulta tahtoisin oppia rakastamaan ihmisiä ja nähdä maailmassa enemmän hyvää kuin tähän asti olen nähnyt. Sinulle tahtoisin elää, vaikk'en maailmalle. Olkoon maailma minusta mitään tietämättä ennenkuin risti haudallani kertoo: «tässä lepää...»
"Palkkasotureita, jotka suurissa joukoissa kulkevat St. Bernhard'in yli. Ne aikovat yhtyä Burgundin herttuan armeijaan, ja hävittävät kaikki matkallansa. Roistoja, ryöväreitä. Voi vaimoani! voi lapsiparkojani!" Bartolomeo risti silmiänsä. Hän teki liikkeen, niinkuin aikoisi kääntyä takaisin.
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka surmani. Jo ennen monta miestä se meri petteli, Ja monen kullan silmät vesille jätteli. Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin; Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!
Kuitenkin, kun vilkkaan kuvauksen jälkeen, jossa legatein sorto ja ahneus asetettiin näkyviin, juhlallinen vannotus tuli: "Kuuletko sinä tätä, oi paavi, ei kaikkein pyhin, vaan kaikkein syntisin? Syösköön Jumala taivaansa korkeudesta pian sinun valta-istuimesi kadotuksen syvyyteen!" vaaleni äiti ja risti silmänsä.
Mutta olihan siinä aivan lähellä toinenkin risti; kenenkähän se oli? Ja seppele? siitähän ei ollut enää muuta, kuin muutamia kuivaneita karoja jälellä! Synkkä aavistus sydämessä, riensi hän kiireisin askelin kummulle. Silmänsä eivät olleet pettäneet.
Ja koska se oli ylösluettu, kysyi aina ensimmäinen hallitusmies: »Tahdotteko noudattaa ja seurata tätä asetusta, joka on hyvän voimamme, sopumme ja kunniamme perustus?» Ja kaikki, sekä vanhat että nuoret vastasivat yksimielisesti korkialla ja selkiällä äänellä: Me tahdomme. RISTI