Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Minä minä vihaan koko maailman herroja naisia kaikkea sitä, joka Helsingin kaduilla hyörii ja pyörii! Oh! Minä minä menen Herran ehtoolliselle. Manda! Minä menen kirkkoon! Siellä en minä ole sitten ollut kuin ripille pääsin. Minä menen Jeesuksen luo. Hän otti vastaan viheliäisimmän porton, joka hänen jalkansa pyyhki hiuksillaan. Minä menen sinne. Minä tulen mukaan. Tänään on lauantai-ilta.
Eikö se sitten ole tarpeeksi suuri? Mutta eihän se ... enhän minä ... hyvänen aika...! Minä olen tietysti päättänyt vain itseni mukaan ... minä jos menisin ripille, olisi se merkki siitä. Niinhän sen pitäisi olla, vaikkei aina ole. Mutta suokaa anteeksi, jos minä sitten käsitän teitä vieläkin vähemmän. Ja hänen tahtonsa on tietysti teidän lakinne! sanoi Olavi kiivastuen.
Hän korotti ääntänsä, innostui kuin opettamaan ja kehoitti: »Paikalla kun ootta piässeet ripille ottakoo akka ja hyvä ... kova työakka ja semmoinen jolla on luonto niin hellä kuin valakiin lampaan maito, niin silloin sitä jo pojat!» Yhä nousi ääni.
Jus-tiisa! (Toista asiaa.) Ja tälle Nellulle taas ... koettavat vaan kiireesti miestä ... kun vaan ripille pääsee... Sen testamentin takia näet... Niin että kiirehdi! (
Niin tapahtui kristinopin selitys suomalaisille, ja luultavaa on, että kaikki heidän tietonsa supistui muutamiin rukouksiin, ja kun heille tehtiin ymmärrystä koettelevia kysymyksiä, niin tulkin omat ajatukset jäivät vastaukseksi. Sinä vuonna Pekka oli usein tulkkina, ja niin molemmat pojat laskettiin ripille ja he saivat siitä todistuksen.
ROMEO. Hänt' aattelemaan käske keinoa Ripille päästäksensä iltapuolla; Lorenzon kopissa hän ripin saa Ja vihkimyksen. Tuossa vaivastasi! IMETT
Vaikka Helena olikin yksinänsä rippikoulun käynyt, oli samaan aikaan suuri parvi paikkakunnan talonpoikaista nuorisoa rovastin edessä yhteisesti valmistunut ripille. Helena ja nämä tapasivat toisensa vasta kirkossa, kun kokoonnuttiin rippisaarnaa kuulemaan. Kirkko oli Helenan tähden köynnöksillä koristettu. Se oli papan käskystä.
Risto pääsi ripille ja saapui aikanansa palveluspaikkaansa, Tuovilaan. Taloon tultuansa sai hän uuden "munteeringin" harmaita sarkavaatteita: nutun, housut ja liivit; kaksi paria pieksusaappaita, kaksi paria rukkasia vanttuineen, kaksi piikkopaitaa, parin alushousuja ja lammasnahkasen talvitakin.
Mitähän tuo meille sanoo? kuului muuan pojista virkkavan pelokkaan kunnioittavalla äänellä. Peloittaako sinua? kysyi toinen. Ei peloita, mutta ei tiedä, osaako sen edessä olla. Ei sitä tarvitse pelätä, se kuuluu olevan lapsille hyvä ja antavan kirjat. Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa. Minä osaan Isämeidän ja Siunauksen, vaikkei kuulu tarvitsevan ennen kuin ripille mennessä.
Jaampa oli siis kyllä sen verran oppinut norjankielistä katkismusta ulkoa, että töin tuskin pääsi ripille mutta luultavasti ei hänkään, niinkuin siltä ajalta luemme, "ymmärtänyt vähäistäkään siitä, mitä oli kuullut, lukenut ja laulanut," ja sittemmin oli hän heittänyt kirjansa ja niiden mukana kristinoppiansakin nurkkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät