Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Mitä hän oli mahtanut kärsiä, miten itkeä ja surra minua samalla ajatellessaan. Eikä hän taaskaan voinut käsittää, miten hän ei jo ennen ollut tullut siitä selville ja miten hän vielä aivan äsken oli voinut epäillä hänen tunteittensa todellisuutta. Millä voimalla, millä hillittömällä intohimolla ne olivatkaan purkautuneet hänen rinnastaan!
Vaan kaikkein kummaksi lähestyy hän vihdoin niitä paikkoja, mihin ihmiset askelittain takaperin ovat vetäyneet. Hän ei vielä tunne, että hänen ruumiinsa vankat voimat ovat loppumaisillaan; hän ei vielä tiedä, että hän ruumista kantaa. Vaan kun hän saa tuon tietää, mitä tekee hän silloin? Nyt nousee syvä huokaus hänen rinnastaan.
Ja hänen rinnastaan kohosi lapsellisen nöyrä rukous: "Oi Jumala, anna anteeksi, anna anteeksi minun syntini!" Main parantuminen näytti edistyvän tasaisesti ja tuotti iloa ei ainoastaan isälle ja äidille ja sisarille, vaan kaikille sukulaisille, jotka kilvan rakastivat, ihailivat ja hemmottelivat häntä.
MARKUS. Ei, piru tulisesta helvetistä. ELMA. Gehennan savu taivaasemme nousee. HANNA. Oh, veri vuotaa hänen rinnastaan! ELMA. Vait', Hannani, ne ruususia ovat. MAUNO. Ah! älä näytä vimman muotoa, Mun tyttärein; hän ehkä tointuu vielä. TYKO. Pois turha toivo; kuolema on tässä. ELMA. Mut kuinka ompi tapahtunut kaikki?
He tietävät ja tiesivät jo silloin, että viimeiset kolme kuukautta on Rooman prefektin nimi ollut Narses. "'He vannoivat valansa minulle eikä hänelle." Silloin Cethegus heittäytyi ääneti vuoteelleen ja peitti päänsä purppurasaumaisella vaipallaan. Ei valituksen ääntäkään kuulunut enää hänen rinnastaan. "Oi kallis sankarini se tappaa sinut. Mutta en ole vielä kertonut kaikkea.
Mutta hiukset olivat vaaleat, vähän keltaiseen vivahtavat, ja niitä hän kasteli vedellä kunnes ne melkein pikimustina seppelöivät lumivalkeita ohimoisia. Sitten loi hän silmänsä ruskeisin kotikutoisiin vaatteisinsa; sitoi valkean esiliinan vyöllensä ja silkkihuivin päähänsä ja katsahti taaskin peiliin, ja hänen rinnastaan pyrki ulos syvä huokaus.
Antakaa anteeksi, Inkeri ja Elli, sanoi nyt Eerikki, ja syvä huokaus kohosi hänen rinnastaan, minun täytyy vähän aikaa koetella kärsivällisyyttänne puhuakseni asioista, joiden tällä hetkellä oikeastaan tulisi olla vieraat teidän ajatuksillenne... Inkeri, oletteko kuullut nimen Vanloo? Vanloo? toisti Inkeri tapaillen muististaan.
»Hanna, tule pois sieltä», lausui Olga tuvan toisesta päästä. Woldemarin täytyi väistyä edestä ja yhdessä he nyt tulivat muiden luokse. Olga katseli ikkunasta ulos eikä puhunut mitään. Hanna istui häntä lähelle, otti nuppineulan rinnastaan ja piirteli sillä pöytään. »Mitäs hauskaa me tänään keksisimme?» kysyi Woldemar. »Lähdetään ongelle», ehdoitti Tirri. »Suostutteko, tytöt?»
Haavoitettu antoi kauhua kuvastavan katseensa liukua toisesta toiseen ja hänen äänensä väre tunki sydämeeni. »Varokaa itseänne! Minä kuolen!» lausui hän. Hän koetti avata vaatteitaan ikäänkuin haavaa katsoakseen, mutta sormet lipuivat nappien sivu. Samassa tunki syvä huokaus hänen rinnastaan, pää painui olkapäätä vasten ja hän oli hengetön ruumis.
Ja siinä kävellessään ja tuskaisena odotellessaan lapsensa syntymistä tuli hän ensi kerran ajatelleeksi, että niin täytyi kaikkien naisten kärsiä, eikä ainoastaan kerran, vaan useasti hänen äitinsä, hänen sisariensa, kaikkien, jotka saivat maistaa äitiyden onnea. Nuo heikot, hennot olennot saivat kärsiä heidän täytyi kärsiä tuskia, jotka pusersivat heidän rinnastaan tuskanhuutoja. Ja mies?
Päivän Sana
Muut Etsivät