Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kuitenkin rohkaisi hän mielensä, astui suoraan sen rouvan eteen, jolla oli sininen silkkihame, ja pani ystävällisesti niiaten neljä kuppia teetä, kerma-astian, sokerimaljan ja koko joukon rinkeliä ja korppuja rouvan syliin. Onneton leskirouva hypähti ilmaan vihaisesti parkaisten.
Juhl ... rätsis nyt katkesi puu! mitä hän tahtoi, vaan vatsassa... Se saattoi huutaa järkileipää, pyhäleipää, vehnäpullia, rinkeliä, sanalla sanoen kokonaisia pinoja kaikellaisia ruokia, joita hänen mielensä vaan kuvitteli.
Eräänä aamuna tapasin itseni tähtiä tutkivassa asennossa Myllymäen rinteeltä. Mylly muistutti jauhoista, jauhot leivästä, leipä Viipurin rinkelistä. Minä muistin elämäni tarkoituksen ja ojensin itseni korkeuteen. Hetkisen seisoin siinä kuin tuomittu. Ja kosket, hyöryävät kosket kohisivat aivoissani. Minun piti oppia leipomaan Viipurin rinkeliä. Mutta miten?
Minä sinut nutistan yhdellä kertaa ja sen teen oikein suurella halulla. ANNA LIISA. Ei tappelua, ei, ei! Johannes, Mikko! PIRKKO. Ahhah! sanoi akka, kun hautaan laskettiin. KORTESUO. Täällä sitä tuodaan muonaa huomiseksi. PIRKKO. Ja vieläpä häiksi asti. Näetkös, Anna Liisa, näin paljon vehnäjauhoja? Syntyy sinun leipoa niistä suuria rinkeliä ja jos mitä.
Leski orpoineen alkoi vetäytyä pois, mutta Antti viskasi parin lanttia kauppiaan eteen, sieppasi leivoskorista neljä rinkeliä, antoi niistä yhden kumpaisenkin tyttösen käteen ja kaksi vanhukselle. »Suuri Jumala on teitä siunaava satakertaisesti», lausui vanhus ja kankeasti sujautti taudin syömää ruumistaan kiitokseksi Antille ja lähti sauvainsa varassa siirtymään pois.
Täällä sitten rupesin leipojan oppiin. Oppikontrahti tehtiin valmiiksi ja viideksi vuodeksi olin minä sidottu mestarini taikinapyttyyn. Viisi vuotta, arvatkaa! Mutta kovasti erhetyin minä: ajattelin, että jokainen leipoja täällä osaa laittaa Viipurin rinkeliä. Kuitenkin oli mestarini ainoastaan tavallinen leipuri. Viisi vuotta kului jauhotuiskussa.
No otappas täältä nutun taskusta sitten... No ota, ota... Sinua vartenhan ne ovat kuitenkin. Suur kiitosta! No syödäänpäs nyt sitten tässä yhdessä tätä rinkeliä. No syödään. Eikö tämä ole hyvää rinkeliä? On. Onhan tämä... Ota vain kaikki mitä siellä taskussa on... No... Ota ota! No! No... Ota vain kaikki Jopa tää välttäisi. Ota, ota vain... No! No. Katsoppas todellakin ... kun löysit.
Illalla tuli kauppamies Ja kiven kirkkaan keksi: »Tuo kivi myyppäs, tai kenties Sen annat ilmaiseksi.» »No», vastas Amru, »ota vaan, Jos nauhan rinkeliä saan.» Mies kiven otti kaunoisen, Pääkaupunkihin läksi. Sen kauppas kultasepillen Taas muille myytäväksi. Niin rikast' ei vaan kohdannut, Jok' ois sen ostaa mahtanut.
Se onnistuikin; hän näki hänet edessään, pureskellen rinkeliä tahi piparikakkua! Hän koetteli uudelleen ja yhä uudelleen liimailla tyttöä mieleensä, mutta väkisinkin tuli hän taas ajatelleeksi kauraleipää ja voita. Hän meni nälkäisenä levolle ja kulki päivät pitkin levottomana ympäri saarta, saadaksen nälän katoamaan; siellä oli ainakin sinisiä raakkuja haurojen seassa syötävänä!
Ne hän antoi Pekalle ja luetteli sormiaan lukien tuonnokset ja mikä mistäkin menee: "Suolatynnyristä 12 markkaa, tampattavana olevasta sarkapakasta 7 markkaa se on 19 pitkiä lehtiä 2 naulaa: 1 markka 60 penniä se on 20 markkaa ja 60 penniä 1 naula saipuaa: 40 penniä se on 21 markkaa ja kartat eukolle, niistä 1 markka se on 22 ja kotituliaisiksi 50 pennin edestä rinkeliä.
Päivän Sana
Muut Etsivät