United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja niin taas äkkiä nykyiset tarpeet puhalsivat huolen huurut takaisin pimittämään mieltä, josta toivo, vaikkakin kaukainen, oli jo synkkyyttä haihduttanut. »Luepas Ville vielä siitä Amrusta.» »Arabiassa muinoisin Mies, vanha Amru, eli, Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens ainian Hän heitti haltuun Jumalan.»
Tähtein tutkija odotti kunnes kuninkaan into oli asettunut, ja jatkoi: "Sittenkuin voittoisa Amru oli saattanut Egyptin valloituksen loppuun, jäin minä maan entisten pappein luoksi, tutkin heidän epäjumalallisen oppinsa lakia ja juhlamenoja, ja koetin päästä juurtajaksain tuntemaan ne salaiset tiedot, joista he ovat kuuluisat.
Leluna lasten oltuaan Se nurkkaan viskattihin, Vaan pantiin lakeen riippumaan, Kun loistons keksittihin. Ei Amrull' ollut kynttilää, Siis lyhtynä sai olla tää. Illalla tuli kauppamies Ja kiven kirkkaan keksi: 'Tuo kivi myyppäs, tai kenties Sen annat ilmaiseksi. 'No, vastas Amru, 'ota vaan, Jos nauhan rinkeliä saan'. Mies kiven otti kaunoisen, Pääkaupunkihin läksi.
Ja yhä vain jotakin semmoista liikkui hänen mielessään, että timanttia hän ei voi löytää, vaan voi saada avun ahtauteensa jonkun muun arvaamattoman sattuman kautta, jos teki ja eli niin kuin Amru. Mutta mitään muuta hän ei osannut kuitenkaan ajatella kuin Aappoa, että sieltäpäin se oli tuleva onnen aika. Kirkkoon alkoi soida.
Samaan aikaan valloitti Omarin sotapäällikkö Amru Egyptin. Huutaen "Jumala on voitollinen!" ryntäsivät arabialaiset vanhaan Memfiisen, joka nyt hävitettiin niin perin pohjin, että se ei koskaan enää tointunut. Sittemmin kohosi sen sijaan Kairo, s.o. voiton kaupunki, Egyptin nykyisen hallituksen pääpaikka.
Neljäntoista päivän piirityksellä ja 23,000 miehen menettämisellä valloittivat arabialaiset muhkean Aleksandrian. Kun Amru löysi sieltä ennen muinoin niin suuren kirjaston jäännökset, sanotaan hänen kysyneen Omarilta, mitä olisi tehtävä kirjoilla.
Valtakuntas nyt sylini on; Nuku valtasi suojaan! Viha vie harhaan, mut usko vaka on. Herrahan nuku, sa rauhaton! Huolista suojaan Luottaen Luojaan! Jumal' yksin on ylvä, mut tomua me. Maamme kirja 1905. Arabiassa muinoisin, Mies, vanha Amru, eli; Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens' ainian Hän heitti haltuun Jumalan.
Ville, kyssäselkä, kuiskaten alkoi juuri lukea muille: »Arabiassa muinoisin Mies, vanha Amru, eli; Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens ainian Hän heitti haltuun Jumalan. Joelle kerran tultuaan Hän huomas kiven täällä, Mi kiilteli kuin loistossaan Ves'helmi kukan päällä. Hän korjas kiven lystikseen, Vei kummaksi sen lapsilleen.
Illalla tuli kauppamies Ja kiven kirkkaan keksi: »Tuo kivi myyppäs, tai kenties Sen annat ilmaiseksi.» »No», vastas Amru, »ota vaan, Jos nauhan rinkeliä saan.» Mies kiven otti kaunoisen, Pääkaupunkihin läksi. Sen kauppas kultasepillen Taas muille myytäväksi. Niin rikast' ei vaan kohdannut, Jok' ois sen ostaa mahtanut.