Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Voisihan tehdä jotakin kehnompaa kuin sen... Kas niin, istu nyt vaan puulle... Tee hyvin, nämä ovat hyviä rinkeliä..." Rejer kiitti paljon "Tarjoa sinä hänelle, Saara!" Rejer oli yhä taipumaton ... oli täysin ravittu! "Oli jotakin, josta meidän piti puhua, harvinainen ystäväni!" Ja nyt tuli Saara toinen kuppi höyryävää lämmintä kahvia kädessä.
Mikäs se rouva taas olikaan? No, mutta mitäs sinä täällä teet? Sukkelaan astu kyökkiin toimillesi siitä. KIRSTI. Rouvaahan minä täältä etsin. Tulkaa sukkelaan kyökkiin. SUSANNA. Katsos näitä rinkeliä, Malakias! Niitä olen säästänyt sinua varten. ILLI. Kiitoksia. Kyllä ne ovat mainioita, mutta kah, mihinkäs minä ne hampaani jätin? Mitä tälle käärmeelle tehdään, paistanko tai keitänkö?
Jaoin rinkelin kahtia ja sanoin tytölle: "Ell'ette ota tätä puolikasta, en osta teiltä koskaan rinkeliä." Ja siinä olikin hetki, joka ratkaisi tulevaisuuteni kohtalon. Tyttö ei hyljännyt. Hän vastusti, mutta otti kuitenkin. Hän katsoi minuun ja minä katsoin häneen. Sillä kertaa emme paljon jutelleet. Mutta se rinkelin puolikas oli tavattoman makea!
Mutta koska hän jo turulla seisoi sytytysaineista kauppaa tehden, niin katso, lapset tulivat hänen selkänsä taa puhelemaan sen kanssa, joka sarkasäkissä istui, ja ojensivat sille rinkeliä. Ja hän kääntyi taaksensa, katsoi lapsia ja ajatteli: palaisivatko nämäkin? Ja meni pois ja istui murheissansa rannan kivelle.
Rejer ei herennyt ennenkuin oli saanut lupauksen seuraavaankin tanssiin ja hänet itsensä mukaansa kävelemään portaiden luo, jossa myötiin piparkakkuja ja rinkeliä sekä kirjoja, lauluja ja kaikellaisia lehtisiä.
Maiju neitsy rupesi taasen puhumaan: "niin, eilen, kun olin kirkossa, tapasin kirkonmäellä nimismies Flinkin, ja hän oli niin kohtelias, että hän tarjosi minulle pieniä rinkeliä ja vohvelia. Ja sitten jäin minä sinne hetkeksi istumaan ja puhelin
Leluna lasten oltuaan Se nurkkaan viskattihin, Vaan pantiin lakeen riippumaan, Kun loistons keksittihin. Ei Amrull' ollut kynttilää, Siis lyhtynä sai olla tää. Illalla tuli kauppamies Ja kiven kirkkaan keksi: 'Tuo kivi myyppäs, tai kenties Sen annat ilmaiseksi. 'No, vastas Amru, 'ota vaan, Jos nauhan rinkeliä saan'. Mies kiven otti kaunoisen, Pääkaupunkihin läksi.
Oikeenko todella! Kiitos Malakias! Oi kuinka sydämmeni nyt ilosta sykkää. Sinä olet niin sanomattoman hyvä. Saanko luvan tarjota, itse sen äsken keitin ja rohkenen vakuuttaa, että se on hyvää! ILLI. No niin! Nythän sinä taas olet entiselläsi. SUSANNA. Minäpä tuon sulle niitä rinkeliä, joista sinä niin paljon pidät. Odotas hieman! Tähystelee ja koettelee kaikkia esineitä. ILLI. Kuka sinä olet?
Mitään pirun sanoja ei hän ihmisten suun kautta kuullut, mutta sittenkuin oli turulta lähtenyt, oli pirun peli hänen aivoissansakin pysähtynyt. Jumalako vai perkele se oli pannut hänet ottamaan tämän kakaran selkään ja nyt sille vielä loisten kakarain kautta rinkeliä syöttänyt? Polttamaan käskee saatana, sillä kuinka tässä kaupungissa muutoin rikkaaksi pääsee?
Mutta sillaikaa kuin Heikki kilvoitteli, kokoontuivat he ihmetellen sarkasäkin ympärille pientä tyttöä katsomaan ja kyykkysillänsä istuen kukin paraansa mukaan koettivat puhutella lasta. Mutta se katseli ympärilleen ja naposteli rinkeliä eikä sanonut mitään. Ja miehet mielistyivät, että heidän haahteensa sellainen asukas tullut oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät