Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Näitä ja muita itserakkaita lausumisia kuului toinen toisensa jälkeen, ja kuitenkin täytyy heille antaa anteeksi, jotka tällaiseen kovuuteen antautuivat, sillä se oli kumminkin paras todistus heidän rajattomasta rakkaudestansa kalleita puolisojansa ja isijänsä kohtaan, jotka niin yhtäkkiä heiltä riistettiin.
He olivat melkein kaikki nuoria, uljaita miehiä. Elämä oli heillä ihanimmillaan; vaan ei kukaan heistä kuolemaa kauhistunut. Juhana Veiller, kun riistettiin vaatteet hänen päältänsä, lankesi polvilleen Hannu Müller'in eteen, joka niin kiinteästi oli vastustanut antaumista, ja sanoi tälle: "Minun syyni se on! Minä se olen, joka teille turmion olen tuottanut. Suotkos sen, veljeni, anteeksi!"
Hänen urhoollisimpansa kaatuivat, hänen hevosensa ammuttiin hänen altaan, lippu riistettiin hänen kädestään; haavoitettuna, voitettuna, oli hän vähällä joutua vangiksi, kun hänen vierellään ratsastanut nuori upseeri tarjosi hänelle hevosensa, jonka avulla herttua hädin tuskin pääsi pakoon.
Erityisellä mielihyvällä ne viipyivät kauniisti punastuvassa Gabriellessa, hänen hitaasti lausuessansa: «on minullakin ollut tytär, yksi ainoa mutta hänet riistettiin minulta!» Surumielinen tunne näkyi valtaavan hänet, mutta hän karkoitti sen luotansa, nousi, astui Jacobin luokse ja puhutteli häntä ääneen ja ystävällisesti.
Pompejuksen, Cornelius Martialiksen, Flavius Nepoksen ja Statius Domitiuksen täytyi kuolla siitä syystä, etteivät he muka tarpeeksi rakastaneet Caesaria; Novius Priscus tuomittiin Senecan ystävänä; Rufius Crispukselta riistettiin »oikeus tuleen ja veteen» sentähden, että hän ennen oli ollut Poppaean mies.
Se oli sellainen äärimäisen tuskan, huutavan epätoivon valitus, että sen kaiku olisi teidän korvissanne kaikunut iät kaiket. Hän tunsi, että hukkuvalta Glaukukselta riistettiin viimeinenkin pelastava lauta! Hän oli häilynyt elämän ja kuoleman välillä; ja kuolema oli nyt voittanut. »Jumalat! Hänen huutonsa herättää koko talon. Arbakes nukkuu keveästi. Suukapula tänne!» Kallias virkkoi. »Ah!
Toisinaan sentään, kun tutkin itseäni ja tätä vääristettyä maailmaa, nousevat mielessäni epätoivon ja epäillyksen hyökylaineet ne mahtavat kuulua elämään. Lohduttavaiset näyt eivät ole enää palanneet. Minun pitää uskoa ja toivoa näkymättömiin. Ainoakin erikois-onneni, joka aina oli sydämmeni omistanut, riistettiin minulta.
He rupesivat taas entiseen elämäänsä huvilassa; mutta tämä elämä, semmoisena kuin se kerta oli, ei voinut palata jälleen. Menneitä tapauksia ei käynyt hevin unhottaminen. Koko perhettä synkeytti sen murheen yön muistot, jolloin Helena turvasi Labeoon ja Markus turvasi Helenaan ja isä tuskissaan näki niitten katoavan, joita hän rakasti ja jotka nyt, niinkuin hän luuli, ijäksi häneltä riistettiin.
Kesä oli loppupuolella, laulurastas oli lakannut raksuttamasta, yksinäisen pikkulinnun ääni kuului kuusikosta, se kuului niin surullisen yksinäiseltä kevättä se varmaankin kaipasi, koko luonto tuntui niin kaipaavalta "Oi, miten tyhjältä kaikki tuntui! Nyt on siis kaikki auttamattomasti lopussa Maurin ja minun välillä", huokasi Valva. "Miksi riistettiin minulta kaikki?
Mutta tämäkin viaton virvoitus riistettiin häneltä pois. Sillä, kun hän eräänä iltana nuoren ystävänsä kanssa tuli ulos heidän huoneestansa, tapasivat he vanhan Wäberin, joka jotenkin juopuneena palasi kotiin saaren ylä-osasta. Havaittuansa Liddyn kiljaisi hän vihaisella äänellä: "kelvoton tyttö, vai seurusteletko sinä tuon väen kanssa?
Päivän Sana
Muut Etsivät