Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Säikähtynyt tyttö oli paennut vaatearkun ja vuoteen jalkopään väliin ja uhkasi ahdistuksessaan nostattaa kylän huudollansa, jollei häntä jätetä rauhaan. Mokoman naisen suhteen kuin Sutlepan Rietu ei auttanut sellainen uhkaus mitään; se ärsytti häntä vaan enemmän. Mutta kavala sulhonen muutti nyt kokonaan menetystapaa.
Minä muistan vielä kuinka Jussila-lurjus koetti tyttöä mielitellä itsellensä, mutta impi oli uskollinen, sillä hän on kaikin puolin kunnon tyttö; mutta Jussila on paha kuin synti, ja jos hän saattaa Erkille tehdä jotakin pahaa, niin ei hän sitä kahdesti mieti". "Niinkö luulet, Rietu?" kysyi keskievari, ja tuli yht'äkkiä ihan pahalle tuulelle. "Niin sanon ja sanassani pysyn.
"Odottakaat, odottakaat", huusi hän ja huimi eteensä molemmin käsin; "saatte halusta niin paljon olutta kuin minulla on. Mutta kuka sinä olet, joka minun tunnet?" kysyi hän uteliaana ja kääntyi nuoren soturin puoleen. "Etkö sinä tunne minua, Rietu Pekkolaista, joka kaksi vuotta sitte palveli Heiniojassa". Torkkulainen katseli sotamiestä tarkemmin.
"Hyvin ammuttu" huusi samassa katteini Malm ja hyppäsi vikkelästi aidalle; "se oli oikea mestarilaukaus, Rietu Pekkolainen!" Kirkonaidan ylitse hyökkäsi samassa Malmin pataljoona, kovalla hurraamisella, painetit valmiina pistoon, ällistyneiden Venäläisten päälle. Kirkon pieni sakaristo oli mitä yksinkertaisimmin kalustettu. Akkunan alla oli iso tammipöytä, jolla oli pieni yksinkertainen kuvastin.
"Kuuluu sitä olevan semmoisia pikkuisia sammakoitakin", jatkoi Paavo, "jotka niin surkeasti valittavat". "Sammakoitako? "Ei hiisi huuda; mykkä se on", liitti Ellu; "käsiänsä se vaan paukuttelee"... "Oletkos sinä sitten hiittä nähnyt?" keskeytti hänet Rietu irvistellen. "En ole nähnyt, ja varjelkoon hyvä Jumala näkemästäkin; mutta kyllä sitä muut ovat nähneet.
Semmoinen, sanoi, on suuri ja musta, käiveräisissään, aivan kuin puun takana, ei sitä oikein osaa eroittaa, aina vaan niinkuin pyrkisi kuutamon piiloon, ja silmillään katsoo tuijottaa, suurilla semmoisilla ja räpyttelee niitä, räpyttelee"... "Hyi, mitäs puhutkaan?" huudahti Rietu, vähän vavahtaen ja kohottaen olkapäitään; "ole tuossa!"...
Veijari tunsi sen myöskin, raappasi jalallaan edestä ja takaa ja puhui vanhalla tavallaan yhtä ja toista. "Kuinka nyt käypi Sutlepan mökin ja pikkaraisen perunamaan?" kysyi Ojamylläri. "Sen tietää käteensäkin, ettei Rietu enää kuinkaan kauan pidä sitä". "Päälliseksi jos minä en tahdo" vastasi Kirja-Tiitsu, viipottaen häntäänsä kuin kalkuuna, milloin sen on hyvä mieli.
"Ennen tahdon kuolla kuin ottaa häntä!" vastasi tyttöraukka itkien, kun Rietu jälleen eräänä iltana otti puhuakseen "kauniista kosijasta". Silloin lausui Rietu, esiliinansa liepeillä silmiänsä pyyhkien, johon hän väkisin koetti pakottaa muutaman kyyneleen. "Voi Anna, sinä et tiedä, mikä onnettomuus minulle tapahtuu, jos sinä sanot ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät