Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Missä teillä haltijat elustavat?" kysyi Paavo. "Vanhassa patahuoneessa". "Käyttekös te sitten tehtaan työssä?" "Kuinkas muuten? Me olemme Antti veikon kanssa silomiehiä". "Vai olette te vaaprikan väkeä!" "No kuinkas sinä sen haltijan näit?" kysyi Rietu. "No tämmöinen se oli juttu.
"Ahaa, häntä sanotaan urhoolliseksi upseeriksi!" puhui Torkkulainen yhä edelleen ja nosti kunnioittamalla lakkiansa, kun katteini samassa kulki ohitse. "Niin on ainakin Erkki Ollikainen sanonut". "Erkki, niin", huusi Rietu ja näytti tulevan yhä iloisemman näköiseksi; "hän jätti meidät Toivolaan, kun hän lähti häitänsä viettämään Katrin kanssa. Ha, ha, ha!
Nyt huomasi Rietu kerrassaan, että Kirja-Tiitsu ja Anna olivat ikäänkuin luodut toinen toiselleen, ja kosija oli kiireestä kantapäähän täynnä hyviä tapoja Annalla oli yhden kiusaajan asemasta kaksi.
Näin sanoen riensi hän tapaamaan katteini Malmia, joka vitkalleen ja tuumivan näköisenä lähestyi ulkohuoneita; Rietu jäi ällistyneenä seisomaan paikallensa. "Katteini", sanoi Torkkulainen läheten upseeria, "minä pyytäisin puhutella teitä tärkeästä asiasta". Katteini Malm pysähtyi ja katseli keskievaria tutkivin silmin. "Olethan keskievari", sanoi hän vihdoin. "Olen, herra". "No, mitä sinä tahdot?
"Jopa ja mitä!" puuttui Ellu puheesen. "Hän tahtoi saada Kaaproa luokseen, kutkuttaakseen hänet kuolijaksi, sitä hän tahtoi. Semmoista ne tekevät, nuo metsän tyttäret". "Niin, mutta kyllä täälläkin on metsän tyttöjä", virkkoi Rietu. "Eikä ole", vastasi Lauri. "Täss' on puhtaat ja lakeat paikat. Se se vaan vähän kammottaa: joki on näin lähellä". Kaikki vaikenivat.
"Mutta kuulkaas, pojat, mitä minä teille kerron", virkkoi vienolla äänellä Lauri; "isä jutteli sitä tässä menneellä viikolla". "No kuullaan", lausui Rietu suojelevaisesti. "Tunnettehan te Kaapron, kirkonkylän sepän?" "Kyll' tunnetaan". "Niin, mutta tiedättenkös te, pojat, minkätähden hän aina on niin alakuloinen eikä mitään puhele? Tiedättenkös? Asia näet on tämmöinen.
Sinä, Rietu, et sitä taida tietääkään, mutta Vaarnavitsoilla on meillä haudattuna muuan mies, joka oli hukkunut monta, monta aikaa sitten, silloin kuin vielä lampi oli ollut syvä. Hauta näkyy vielä kumminkin, eikä sitäkään enää paljoa näy: kumpu pikkuruinen semmoinen vaan... Tuossa tuonoin kutsui vouti Jeremiasta, koirain hoitajaa: menepäs, sanoo, postia hakemaan, Jeremias.
"Niinhän sitä kerrotaan", jatkoi Lauri, "että Eeva-Liisa hyppäsi veteen siitä syystä, että sulhanen oli hänet pettänyt". "Siitä juuri". "Mutta muistatkos sinä Vilhon?" lisäsi Lauri murheellisesti. "Mitä Vilhoa?" kysyi Rietu. "Sitä, joka hukkui", vastasi Lauri, "juuri tähän samaan jokeen. Kas sitä sitten oli kelpo poika! voi kuitenkin!
Rietu ei olisi häntä ensinkään laskenut, varsinkaan nyt kun tyttärensä häät juuri olivat tulossa; sillä Anna oli kaikkeen tyytyväinen, ja kotiaskareet olivat kokonaan hänen tehtävänänsä; yhtähyvin Rietu sanoi hänen täällä olevan jaloissa, ja aamusta iltaan työn ja vaivan lisäksi torui ja soimasi häntä.
Hän kuroitti verevät kasvonsa maton alta, nojautui nyrkkiseensä ja verkalleen nosti ylös suuret hiljaiset silmänsä. Muittenkin poikain silmät kohosivat ylös eivätkä niin pian laskeutuneetkaan. "Junu, kuules", virkkoi Rietu lempeästi: "onkos sinun Annikki sisaresi terve?" "Terve on", vastasi Junu, hiukan sorahtelevalla kielellä. "Sano sinä hänelle, miks'ei hän enää meillä käy". "En tiedä".
Päivän Sana
Muut Etsivät