United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hurisi siinä tahko, kun toinen väänsi kammista ja toinen painoi rautaa päälle. »Sinkoaahan siitä kipunoita, mutta mihinkäs ne ottaisivat tulta!» riemastui jo Maija Liisa. Levitettiin lattialle tappuroita ja pidettiin jos mitkä pelit, mutta tulta vain ei saatu. »Väännä kovemmin!» komensi Maija Liisa ja painoi rautaa tahkoon irvellä ikenin. Mutta eivät vain tappurat leimahtaneet.
Vaan alas Here valtiatar laelt' ylhän Olympon 153 katseli, veljekseen sekä langokseen heti kohta tuntien taistelijan, joka rynnistäin urokuuluun karkasi kamppailuun, ja hän riemastui sydämessään. Vaan ylihuipull' istui Zeus puropursuvan Idan; Here närkästyin näki sen, vihankarsahin mielin. Tuosta jo miettimähän kävi valtiatar vakasilmä, kuinka hän parhaiten Zeun, aigiinkantajan, paulois.
Nyt hän luuli jo sen juurista kiinni saaneensa ja sen irti repineensä ja siitä hänen mielensä niin riemastui, että palvelijat kummastellen katselivat hänen iloisuuttansa. Kaikki Mattilan väki palvelijat, torpparit ja päiväläiset oli keskiviikoksi koottu takaniitylle jonka heinät olivat sinä päivänä latoon pantavat.
Tuntui niin suloiselle ja hän oli melkein kuin huumauksissa. Mutta jos astia onkin tyhjä! Pettymyksen viha sälähti mielessä. Kuin sen sysäämänä syöksähti hän pöydän luo ja repäisemällä kiskasi kannen auki. Astia oli täpösen täynnä mustanruskeita kahvinpapuja. Hän riemastui, posket karahtivat kuumiksi.
Asja oli sangen suloinen ja yksinkertainen. Gagin riemastui katsellessansa häntä. Minä lähdin pois aivan myöhään. Saavuttuani keskelle Rhein'iä minä pyysin ehättäjää jättämään veneen virran valtaan. Ukko piti airoja ylhäällä ja valtava virta kuljetti meitä mukanaan.
Kun ajatteli huomiseksi hautajaisia tyttöjen kanssa, aivan kuin sillä äitiä lohduttaakseen, niin tuntui sekin mahdottomalta, kun Aappo oli vihassa eikä ollut miten sovittaa Aappo. Hän riemastui, kun Viitasen isäntä pyysi viemään hevosta laitumelle. Sillä emäntä oli siitä hyvästä antanut hänelle aina nisuleipää, jonka Liisa sitten vuorostaan antoi Aapolle papin palkkaa.
Ja kun viimein odotettu kosija tuli, kuka riemastui enemmän kuin sinä hienon ja uhkean kaupungin herran tulosta, joka viimeisessä lopussa ei ollutkaan muu kuin herraksi pukeunut renttu, jolla oli enemmän velkoja, kuin karvoja päässä!
Ynseänä sanoi hän: »Mokomakin vielä kehuu ... potaattinokka!» Kenonen riemastui. Hän huudahti ylpeänä: »Kyllä se niin on, että Kenosessa se sinulle turva olisi ollut ... ja olisi nytkin, jos vain niiksi tulisi... Siinä on tulitikkuja! Pistä nyt se vääränokka vain lämpiämään!» Voi sitä riemua, mikä täytti molemmat vaimot! Heti viskasi Maija Liisa turkin hartioiltaan ja riensi apuun.
Jotakin henkistä, jotakin kirjallista työtä, joka vaati europalaista ilmaa ja suurten sivistyskeskusten läheisyyttä. Mutta mitä työtä hänellä olisi? Nyt hän keksi sen. »Suomi tulevaisuuden valtiona!» Se oli jo toinen nerokas ajatus parin sekunnin kuluessa. Johannes riemastui. Siitä tulisi siis sittenkin hänen elämänsä suuri pelastuspalkki! Jo huomispäivästä hän ryhtyisi siihen työhön.
Siksi on arvoisan piispan keksittävä jokin neuvo, sillä hän vasta oikein osaakin hellästi kohdella sydämiä». Wolf ratsasti kohta miehineen piispan luo, kertoi hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut, ja esitti sen jälkeen epäröimisensä. Piispa riemastui suuresti, kiitti ääneensä Jumalaa ja sanoi sitten Wolfille: »Olkaa rauhassa, vanhus. Jumala johtaa kaiken hyvin pienimpiä yksityisseikkoja myöten.