Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Valtias riemastui Agamemnon, kun näki heidät, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Aiaat, päälliköt aimot, akhaijein päät sopavankkain, tarvis teitä mun ei ole käskeä, ei kehotella; tarmoin taistelemaan väen innostattehan itse.
Runoako? kuului ääni hänen takanaan sanovan. Hän hypähti ylös ja riemastui. Naimi se puutarhan läpi kulki rantaan joitain vaatteita kantaen ja pyörähti menemään, ennenkuin Antero ehti mitään vastata. Ja sinä iltana se syntyi, ja sinä yönä hän sen kirjoitti vanhassa pirtissä honkaisen pöydän päässä kesäisen yön valossa, pienen ikkunan ääressä, kun kaikki olivat menneet maata ja hän yksin valvoi.
Micawber'inkin mieli riemastui, lauloimme laulun: "Vanha, mennyt aika". Kun pääsimme tähän paikkaan: "Täss' on käteni, kunnon veli", tartuimme kaikki toinen toisemme käteen yliympäri pöytää; ja kun ilmoitimme, että mielimme juoda oikein kelpo "Willie Waught'in", emmekä ensinkään ymmärtäneet, mitä se tarkoitti, tulimme oikein liikutetuiksi.
Hän kulki kuitenkin yhä eteenpäin metsässä ja löysi taas hyvän marjapaikan, jossa mansikoita oli punaisenaan. Sakki riemastui ja ajatteli ensi hetkessä, että kunpa Jojukin nyt olisi poimimassa. Mutta pian unhotti hän toverinsa ja kaikki, mitä häneen koski, sekä otti puukon tupestaan ja rupesi valmistamaan tuokkosia.
SOHVI. Ja näytti, kuka se Tuovila oli. Minä menin hänen luokseen ja sanoin teiltä terveisiä. Ja hän?... SOHVI. No, hänkös riemastui ja sanoi menevänsä asumaan seurahuoneelle. Lähetti teille paljon terveisiä ja pyysi teitä kirjoittamaan itselleen, milloin hän saa tulla teitä tervehtimään. Lisäsi vielä, että hän ei saa hetkeäkään rauhaa, ennenkuin pääsee teidän puheillenne. IMPI. Niinkö hän sanoi?
Pippelis, hippelis, tuuran, taaran... Puh! Ja rutosti tökkäsi hän sitä »Puh'»iansa puhahtaessaan Sakaria vatsaan, niin että Sakari säikähti ja hytkähti. Mies irvisti ja näytti kieltään. Sakari siitä näystä riemastui, nauroi onnellisena ja kehui: »Mutta osaanpa minäkin kieltäni näyttää.»
Olavista tuntui niinkuin hän olisi ollut tulta täynnä, tulta joka yhä vain paisui ja jännittyi, mikäli sitä singahteli kirveenterän kautta ulos. Hän otti kuin kunnianasiakseen katkaista aina yhdellä iskulla oksan, olipa se suuri taikka pieni. Ja katkasi, ja innostui ja riemastui yhä enemmän. »Tätä tässä minä ajattelen alushirreksi», puheli hän taasen. »Pitäisi siitä tulla!»
Vesa tiedusti masentuneena: Ketä se ottaa? Sinua ... ja sitte ne etsivät sinua koko yön, selitti Saku. Vesa riemastui: Eivätpäs toki löytäneet...! Eiväthän löytäneet, Saku! Eivät, vahvisti toinen ja ryhtyi seisomaan päälaellansa, kehuen: Seisoppas sinä, Vesa näin! He olivatkin jo syöneet ja ryhtyivät nyt koettamaan päällänsä seisomista.
Tuokaa vaan, kyllä minä aina juoda jaksan siinä missä tekin tarjota. Morjens! Annapa toverilleni myös. Mikä Mölö-Heikki sinä olet, kun et sen vertaa ymmärrä? Sille naurettiin, mutta Ville sai lasinsa täytetyksi. Ja sen perästä hän sai sen pyytämättä joka kerran kuin Lopokin. Lopo riemastui; hän oli kuin kala vedessä. Kaikki huusivat, ja Lopo huusi myös. Ja Lopon ääni se aina ylinnä kaikui.
Uskovainen Pykäläinen oli tulla vallesmannin sairauden takia ihan kuin jo murheelliseksi ja puheli: »Olisi hyvä, jos Herra armossaan osottaisi meille viisaamman miehen. Siellä valtiopäivillä kun kuitenkin täytyy maallisista asioista päättää.» »No Jussi Punnittu», riemastui siihen Sakari. Pykäläinen aluksi oudostui. Miten se Sakari nyt vihollistansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät