Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Vuorelle ei ollut muuta tietä kuin se, joka sinne kirkon veräjästä vei tätä notkoa myöten. Veräjällä seisoi muutamia miehiä katsomassa pappilan renkiä, joka oli ottanut pois jalkapuut ja asetteli niitä veräjän päälle sen korotukseksi.
Sentähden hän käveli edestakaisin tiellä: tirkisteli pohjasta päin renkiä, tirkisteli etelästä Paavoa; milloin pohjatuuli puhui selkään, milloin rintaan. Viimein kuulee hän, miten vaunut kaukana etelän puolella jymisevät sillalla ja sitte on vähän aikaa hiljaa. Petter seisoi ihan hievahtamatta, katsoa tuijottaen kaupunkiin päin; pani käden silmiensä päälle varjoksi ja tähysteli.
Hän puhui alinomaa isästänsä, siitä suuresta valtio-päiväen jäsenestä, ja antoi jotenkin selvästi ymmärtää, että hän oli perustanut talon rikkauden. Kirkkoväärtin talo ei ollut suuri, mutta sitä pidettiin kaikin puolin oivallisena. Hän piti sitä torpparien avulla, niin että meitä vaan oli kaksi renkiä. Me saimme niinmuodoin kärsiä koiran elämää.
Jos minä olisin isäntä, niin minä en pitäisi tuollaista renkiä talossani, kun tuo Matti on, ei vaikka olis omin ruokinsa ja vaikka maksais palkan siitä, että saa olla. Onko karvakenkäsi kadonnut, vai mitä sä haet?» »Tuki nyt suus, taikka... Mihinkähän se kenkä on joutunut?» »Vastaani tuli kaksi laukkuryssää korennolla kantaen.» »Tuki suus, taikka...» »Tuki itse taikka. Joko Esa on tullut kotia?»
Kyyneleet nousivat rehellisen papin silmiin: sillä hänkin oli tavallaan osallinen laakerijuhlasta; mutta kapteeni sanoi: "Katsokaas, pastori, eipä ollutkaan niin typerää vaihtaa roolia; katsokaapas tuonne, eikö ole hauskaa nähdä miten Erkki niittää hyvästi, miten hän johtaa renkiä ja on reipas, vahva nuorukainen! Se on toista kuin jos hänestä olisi tullut vaikkapa as asinum tai miten se nyt on?"
Ja katsokaa vaan eteenne, teillä on hirmuisen pahojen ihmisten kanssa tekemistä. Pidätäs! ruhtinas huusi, kun Feliks viimeisien sanojen jälkeen kumarsi ja tahtoi mennä, jääkää! Sinä, Paul, kiirehdä pehtorikartanoon ja tuo puoli tusinaa renkiä, jotka saavat puistossa lurjuksia väijyä. Lähetä neljä muuta tänne. Niin olemme kaikessa tapauksessa lurjuksia vastaan varustettuina.
Antin täytyy tulla esille. Antti pitää meidän saada teilatuksi, huusivat muutamat äänekkäimmät. Schmidtfeldillä oli näet ollut kaksi mainiota renkiä, Israeli ja Antti, jotka hän oli lähettänyt viskaaleina lääniä kiertämään, ja missä nämä raa'at verenimijät liikkuivat, siellä he kiskoivat viimeisenkin äyrin, milloin herralleen, milloin itselleen.
Minä seurasin renkiä huoneeseni, olematta sanottavasti tyytyväinen ensi tuttavuuteeni talossa. Tähän saakka en vielä ollut nähnyt Naomia, enkä mitään romantisuutta. Huoneeni oli puhdas ja siistii vieläpä oli kaikki niin säntilleen, että tuntui raskaalta. Minä oikein halusin saadakseni nähdä tomunhiekkaa edes jossakin. Kirjastossa ei ollut muuta kuin raamattu ja rukouskirja.
Isäntä käski laittaa ruuan kamariin ja vasta tullutta renkiä ruokittiin nyt ensi kerralla niinkuin muuta vierasta. Sitten sai muuttaa tuvan pöydälle. Ensimmäisenä päivänä ei ollut muulle työlle kiirettä, kunhan purki vaatteet nyytistä aittaan ja laittautui huomisen varalle työmiehen pukimiin.
Hänen täytyi rohkaista mieltään; tuli esille taaskin, lähestyi renkiä puoliväliin ja sanoi hyvää iltaa. "Hyvää iltaa", sanoi hän kankeasti ja töllötti häneen; "vieraitako vielä näin myöhään?" "No niin ... onko Bård kotona?" "Ehkäpä on. Niinkö Bård?" Pojalle näytti iskevän joku ajatus mieleen; hän astui lähemmäksi ja katseli tarkempaan vierasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät