Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Siitä ponnahutti hän äkkiä itsensä pöydän ääreen ja kirjoitti kihlausilmoituksen lähetettäväksi pääkaupungin sanomalehtiin, laittoi valmiiksi kuoreen, ettei kuin sulkea ja viedä postiin. Ja hänestä tuntui kuin olisivat kaikki vaikeudet olleet voitetut. Tyynesti asteli hän naapuriin. Rautiainen oli vajassa rakentelemassa työrekeä.
Hän ei olisi tarvinnut kuin jonkun pienen viittauksen sinulta, ja siihen sinulla olisi tarpeeksi ollut aihetta kohtauksenne johdosta maantiellä.» Esteri vavahti ja ojensi kätensä Rautiaiselle. Rautiainen kumarsi vain. »Minä en kuitenkaan ole ollut niin jalo kuin olen tähän asti itseni kuvaillut. Minä jouduin kiusaukseen eikä minussa ollut miestä sitä vastustamaan.»
Seuraavana kesänä, kun tulin kotia, oli teillä variksenpoika, ettekä välittänyt minusta, vaikka minulla oli tärkätty kaulus ja taskukello.» He nauroivat molemmat. Rautiainen jatkoi sitten: »Toisen kerran kun kohtasimme toisemme, lausuitte halveksivanne taskukelloani. Muistatteko?» »En, en vähintäkään», vastasi Esteri. »Nimismiehen luona oltiin juhannusiltana. Olitte tullut kaupungista äsken.»
Mutta yhtäkkiä hän ne avasi ja sanoi: »Kuule, elä sano forstmestarille, että pienellä raukalla on punainen ohimo. Missä sinä olet? Missä on minun mieheni?» »Tässä minä olen, hyvä ystäväni, tässä minä olen», sanoi Rautiainen puristaen sairaan käsiä. »Niin, siinähän sinä olet», sanoi Esteri hymyillen. »Onko se meidän pikku raukka minun äitini tykönä?» »On.» »Minä suutelin sitä raukkaa.
Hänen oli mahdotonta saada Lauria vakuutetuksi! Hän väänteli käsiään tuskassa. »Mikä pelastukseksi, hyvä Jumala, mikä?» Koputettiin oveen. Esterin mieleen johtui nimismies, joka oli taas leski. Ja hän pukeutui täyteen loistoonsa lähteäkseen nimismiehen luo eilisen kohtauksen johdosta. Eemeli Rautiainen! Hän oli yksinkertaisessa sarkapuvussa, enemmän herran näköinen kuin koskaan ennen.
Saatuaan kapsäkkinsä kiinni oikaisihe hän ja sanoi: »On aivan kuin lähtisin Italiaan ja Kreikkaan, vaikka horisontissani ei ole kuin kanslistin paikka lääninhallituksessa.» Hän puki kiireesti turkit ylleen, pyörähti kantapäillään kuin silmäten vielä pikaisesti ympärilleen, sieppasi kapsäkkinsä ja laittautui rekeen. Postihevonen ajoi juuri ohi, niin että Rautiainen tuli ihan sen jälkeen.
Tekoihimme ja koko elämäämme vaikuttavat monet erilaiset asiat yhtäaikaa ja usein valtavasti ja ratkaisevasti pieni, mitätön niin sanoakseni mikroskoopillinen seikka. Toistemme ymmärtämiseen tarvitsemme pitkät, hienon hienot ja herkät tuntosarvet.» »Minkä vuoksi olet ollut niin kaukana minusta?» sanoi Esteri. »Olemme nyt sitä lähempänä», vastasi Rautiainen.
Mutta kuitenkin samassa silmänräpäyksessä teen sellaisen teon, että lähetän sinut viemään kihlausilmoitusta postiin.» »Ymmärsin», sanoi Esteri, »että tahdoit säilyttää vapauteni viimeiseen asti». »Päinvastoin», sanoi Rautiainen. »Jos olisit käskenyt minun toimittaa sen niin se olisi jäänyt taskuuni.» Hän laski Lauri Holman runokokoelman kädestään Esterin syliin.
Rautiainen katsoi pitkään Esteriin, sitten uudelleen kelloaan, pisti sen taskuunsa, kaatoi itselleen ryypyn ja siirtyi syömään syrjempään vaikenemisellaan hämmästyttäen koko seuran, joka ällistyksen hälvettyä muuttui vilkkaaksi ja äänekkääksi, aivan kuin olisi ijäksi vapautunut Rautiaisesta kelloineen. Rautiaisen kello kuitenkin oli jotakuinkin oikeassa.
Katso!» huusi forstmestari. »Elä minuun töllistä, vaan katso tuonne.» Ja hän viittasi lattialle. »Etkö näe? Oletko sokea? Kihloissa Esteri Kalm ja Eemeli Rautiainen!» Tämä merkitsi, että asia oli tosi! Ja forstmestari raivosi enemmän kuin koskaan ennen. »Ymmärrätkö nyt, mitä Juho nauroi?» sanoi hän forstmestarinnalle. »Et, tietysti et ymmärrä! Mutta minä ymmärrän: hän se on ollut puhemiehenä!»
Päivän Sana
Muut Etsivät