Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Hän kääntyi äkisti, ja tosiaan siinä seisoi hän rautalanka- ja puuterinaisen sivulla ja toivotti herroille ystävällisesti terve tuloa... Helena Nikolajevna oli huomattavan kalpea. Entä teidän sisarenne? kysyi hän. Niissä sanoissa oli niin vieno sointu, niin suruinen nuhde, että Hornin oli vaikea olla.
Toisen luonto paisui: Se on semmoinen, jolla kun puhuu, niin se kuuluu vaikka minne. Eipään! Onpaan...! Vaikka puhuisi tänne katolle asti, niin se kuuluisi, paisui Esan viisaus. Otto oli aivan lyöty. Hän koki pitää puoliansa, väittäen: Eipä kuuluisi meille asti! Kuuluisipas...! Ja vielä etemmä kuuluisi... Ihan kuuluisi niin etää, kun on vain rautalanka... Vaikka olisi kuin etää.
Se on telehvooni...! Pojat, siinä on telehvooni! huudahteli silloin Vesa ja liikkumattomina, sanattomina katsoivat pojat ylös pylvään päähän. Vasta pitkän ajan kuluttua uskalsi Otto selittää näkemäänsä: Siinä on semmoinen rautalanka. Se sitte sitä myöten menee, kun pappa soittaa kammista, ja sitte se puhuu, selitti Vesa. Se telehvooniko se puhuu? Se... Mutta se on kaupungissa se joka puhuu.
Lopulta taipui Otto sitäkin uskomaan, mutta väitti toki: Mutta jos vähä saisi, niin ei ainakaan niin paljoa ... ei niin jotta sitä olisi niin äijä kun vaan tahtoisi ... niin jotta vaikka ei muuta joisikaan! Saisipas! Vaikka miten paljon saisi... Se on se rautalanka ontto sisältä ja sitä myöten tulisi vaikka miten paljon. Tämä toverin ilmotus tuli Otolle ratkaisevaksi.
Ville kuletti heidät asemasillan toiseen päähän, josta oli viettävää siltaa alas radan viereen. Ohitse kulkiessa sattui Matin ja Liisan silmiin eräästä ikkunasta keltaisia rattaita ja kuului sieltä pientä naputusta ... katon rajassa ikkunan päällä oli kuin posliinikuppia kumollaan ... ja lähti rautalanka, joka meni pylvään päähän ja siitä toiseen ja sitten taas toiseen...
Tunnen semmoista väsymystä JUNG. Rouva Bertha en tiedä uskallanko Tuo kukkakin tuossa tukassa niin vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka JUNG. Minä autan minä autan jos saan luvan BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa hiljaa JUNG. Tälläkö tavalla? Kas niin odottakaa BERTHA. Ai, ai, se pistää se pistää JUNG. Eikö nyt ole parempi ? BERTHA. Ehkä en tiedä
Herra i ihme! ... katso! kun on ... sehän on koreampi kuin pappilan... Mikä ne on tänne metsän keskeen? Asuuko täällä herroja? Herrojahan täällä asuu, rautatien herroja. Vaan missä se on se rautatie? Näettekö tuolla tuota aukeata ... ja noita pylväitä? Mitä pylväitä ne on? Niiden ylitse kulkee rautalanka ... erotatteko? Ka, eikö kule! Mikäs se on tuo aukea?
Otto joutui ymmälle. Hän tiedusti: Entäs mikä tämä on? Tämä on rautalanka... Mutta se telehvooni, joka on kaupungissa, puhuu. Mitä se puhuu? Se puhuu vaikka mitä... Kun vain pappa pyytää jotain kaupungista, niin se saa. Saako vaikka mitä? Saa. Koko laitos tuntui, olevan käsittämättömän ihmeellinen. Juntus huomautti: Siinä on semmoinen valkea rauta koukussa. Se on posliinia, tiesi Vesa.
Niin on ukon tulelle tie valmistettu, jota se, ketään vahingoittamata, menee sisälle maahan, jos nimittäin rautalanka on ehiä ylähältä alas asti ja pidetään puhtaana ruosteesta ja liasta. Ukon tulen johdattaja on pelon poisjohdattaja, ja varjelee huoneet ja talot.» Mylläri oli jo aikaa nähnyt sellaisia kaupungissa, ja teki samaten.
Hän antoi omain silmäinsä edessä riisua, köyttää ja hosua heitä, jonka tehtyä, hänen käskystään, leipuri naulattiin korvasta puotinsa oveen ja lahtari sidottiin moskean akkunaan kiini, sittenkun hänen nenänsä läpi oli pistetty rautalanka jossa hänen varastamansa lihapalanen rippui.
Päivän Sana
Muut Etsivät