Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Minkätähden pitää raukkaa rauhaani niin mitättömän arvoisena; enhän minä milloinkaan ole rikkonut häntä vastaan. Minkätähden hän siis tahtoo kiusata minua minähän en ole tehnyt hänelle mitään pahaa.» Ja hän karttaa häntä visusti. Mutta tulee päivä, jolloin he taas kohtaavat toisensa ja jolloin hän ei enää voi välttää sitä.
Jumala antakoon sen onnistua. Minä en ole sinulle tähän asti paljoa puhunut, kukapa olisi huolinut minua, ymmärtämätöntä raukkaa kuunnella? Mutta huomenna, huomenna puhun sinun edestäsi, silloin saavat sanani jonkinlaista tärkeyttä, niin, minä luulen onnistuvani. Ah, mutta nyt pitää minun kumminkin tuohon hulluun pukuun pukeutuman. Tiedätkö kuinka se minun mielestäni on hassua.
Minä olin vakuutettu siitä että Lettie oli keskustelussaan ruusupensaan luona kertonut Mr Crofts'ille kaikki ja nyt minä toivoin niin hartaasti että hänen äitinsä menisi pois, saadakseni mennä lohduttamaan tuota lapsi raukkaa. Viimein meni hän pois.
Vanha, vähäkuuloinen nainen, joka oli Juholla emännöitsijänä, vei Esterin tupaan ja kuiskasi: »Koettakaa sitä raukkaa lohduttaa, se on tuolla tavoin istunut eilisestä illasta.» »Mitä on tapahtunut?» »Lapsi on varastettu.» Esteri ryntäsi takaisin kammariin. »Juho! Minä toimitan lapsen takaisin. Menen nimismiehen luo, ja sähkösanoma lähimmästä konttorista Hankoon!»
Elkää kysykö minulta, miksi ylipäänsä tulin Nikolajeviin: minä en kuitenkaan voisi mitenkään vastata siihen; olen tehnyt kauhean valan! Minä lopetan kirjeeni rukouksella teille, herra Florestan: armeliaisuudesta, jos te joskus muistelette pikku Emilia raukkaa, elkää ajatelko häntä, niinkuin ajattelisitte mustaa petoa!
Se ei ollut mikään kadehdittava toimi, sanoi kyllä joskus äiti, kun isä oli kiireessä työssä etsimässä jotakin raukkaa, jotta tuskin jouti syömään tai nukkumaan; mutta isän mielestä oli se kunniallinen virka, koska siinä oli suojeltava hyvää pahaa vastaan, ja saattoihan se totta ollakin.
Mutta yhtäkkiä hän ne avasi ja sanoi: »Kuule, elä sano forstmestarille, että pienellä raukalla on punainen ohimo. Missä sinä olet? Missä on minun mieheni?» »Tässä minä olen, hyvä ystäväni, tässä minä olen», sanoi Rautiainen puristaen sairaan käsiä. »Niin, siinähän sinä olet», sanoi Esteri hymyillen. »Onko se meidän pikku raukka minun äitini tykönä?» »On.» »Minä suutelin sitä raukkaa.
Mutta ennenkuin Kenoveeva vietiin, kirjoitti hän puolisolleen kirjeen, jossa vakuutti viattomuuttaan ja pyysi, ettei hän Koloa, tuota soaistua raukkaa, surmaisi vihassaan. 'Anna hänelle anteeksi, niinkuin minä hänelle anteeksi annan, sillä minä en tahdo pienintäkään kostonpyyntöä ottaa mukaani iankaikkisuuteen eikä minun kauttani ole yhtäkään veripisaraa vuodatettava."
Voi sinua raukkaa, kun tottelit semmoista neuvoa, etkä tullut minulta kysymään. Isä kielsi kovasti. Niinhän minä arvaan. Vaan elä vasta milloinkaan tee semmoista, elä vaikka kuka käskisi ja vaikka tulisi minkälainen puute. Pyydä ennen. Sinä et arvaa, kuinka paljon minä olen saanut näinä viikkoina murhetta kärsiä sinun rikostesi tähden. Lupaatko edespäin pysyä kaukana kaikista pahennuksista?
Kun taas jaksan juosta ympäri, niinkuin minun oli tapa tehdä, Doady, menkäämme katsomaan noita paikkoja, joissa olimme semmoinen typerä pari, mennäänkö? Ja kävelemme jälleen noita vanhoja kävelyitämme? Emmekä unhota isä raukkaa?" "Niin, me menemme ja vietämme muutamia onnellisia päiviä. Sen vuoksi sinun täytyy nyt nopeasti tulla terveeksi, lemmittyni". "Oi, minä tulen pian terveeksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät