United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä olen kuin siipehen ammuttu lintu, Mi toisien jälkehen pyrkiä koittaa, Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa. Mä matkani suunnan ja valkaman tiedän Ja sinne mun toivoni vain halajaapi, Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, Se lentoni vauhtia vaimentaapi.
Se on suurten tuskaa; Heill' etuus huonomp' on kuin alhaisolla; Se välttämätönt' on kuin kuolema; Tuo kirous sarvikas jo äidinkohduss' On meille pantu. Tuoss' on hän. Hän viekas? Oi, silloin taivas itseänsä pilkkaa! Sit' en ma usko. DESDEMONA. No, Othello armas! Sun atrias ja jalot kyprolaiset, Joit' olet kutsunut, sua odottavat. OTHELLO. Ma vääräss' olen. DESDEMONA. Niin raukea on äänes.
"Hän valehtelee!" huusi raukea ääni joukosta. "Minä tunnen tuon konnan hänen kielestänsä. Hän on se, joka löi minut raajarikoksi." "Aha!" naurahti Donner, "sinä olet siis se kettu, jonka pesän minä hävitin. Raajarikoksiko sinut löin? Aivan niin! häpeäksesi se tapahtui! ja häpeätä sinä olet saava, kunnes roikut ansaitussa hirsipuussa. No, ettekö pakene!
Jotakin jaloa ilmaisi Arvidin raukea katse, kun hän vastasi: "Olen nyt jo parantunut!" Sitten hän nousi seisomaan, pyyhki käden selällä kyyneleet silmistään, asettui taasen muutamalle puunrungolle istumaan ja virkkoi: "Olette nuori ja ylioppilas, niinkuin minäkin 30 vuotta sitten olin. Minä kaipaan veljeä, jonka kanssa saisin puhua.