Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Elämän venhe matkalla Kun särkyy, sill' on tarjona Satama: haudan santa. Hän, henki, kirkkomatkallaan On valmistettu, nostetaan Pois sovun maihin sointuisiin, Ikuisen rauhan temppeliin. Säveleen näille sanoille on sepittänyt R. Kajanus.
SAKEUS. Tyttäreni, minä uskon sinua, ja sieluni saa rauhan taas. JOAS. Tutkistella häntä! Mitä vielä? Hän heitettäköön ulos, että koivet ryskää. Siinähän jo rikosta kyllä, että on hän teidän huoneessanne vastoin kovinta kieltoanne. SAKEUS. Aram, minä toivon kuulevani totuuden sun huuliltasi. ARAM. Totuuden teille lausui tyttärenne.
Isäni sai sen lahjaksi vanhalta, uljaalta Krabbelta, tuolta 'flanderilaiselta insenöriltä', joka niin urhoollisesti puolusti Perth'iä Taavetti II:n ala-ikäisyyden aikana. Meistä hanskureista on aina ollut hiukan apua sodassa, vaikka meidän ammattimme ei ole sen kanssa niin kiinteässä yhteydessä kuin teidän, te teräksen ja rauhan kalkuttajat.
Eikö vie totuutehen tämä tie? Tiedän, silmät sokaistuvat, ylhäälle jos suuntautuvat. Ei, mun täytyy syvyyteen, rauhan yöhön ikuiseen! Vasarani, maaliin suureen, salaisuuden sydänjuureen! Vasarani, iske, lyö, kunnes koittaa pitkä yö. Aurinko ei nouse mikään, koita toivon aamu ikään. Johannes Jörgensen
Ja kuten harkitsen, kaikki ystävien näköisinä keskenään", sanoi pastori. "Olemmepa nyt jo kaikin hyviä ystäviä, vaikka nuot hiton henget, nuot paholaisten apulaiset, olivat ijäksi riistää rauhan rinnoistamme ja syöstä meidät ikuiseen perikatoon.
He olivat korkea-arvoisia kapteenia Mirambon henkivartioväessä. "Hän toivoo että valkoinen mies on ystävällinen häntä kohtaan; ja että hän ei ole samoissa ennakkoluuloissa kuin arapialaiset, sillä nämä luulevat että Mirambo on paha mies. Jos on valkoiselle miehelle mieluista, haluaa Mirambo että valkoinen mies lähettäisi rauhan sanoman hänelle."
Kaukaa laulun kuuli, tunsi Kumman tunnon rinnassaan. Mielt' ol' ikä antanunna, Nyt hän laulun käsittää. Näin ne laulaa kosken aallot, Matkamiestä tervehtää: "Kaukaa turhaan ihmislapsi Rauhaa etsii, anelee; Vaikka koski vieressänsä Rauhan hälle tarjoilee". "Täällä haihtuu elon tuskat Reunains yli yltyneet: Tänne riennä, hautaa tänne Elos toiveet pettyneet!" Metsässä. On metsä kaunis ja vihanta.
Isolde heitti pois suuren miekan ja otti käteensä Tristanin vyön. Hän näki siinä kultahiuksen ja vaipui pitkäksi aikaa äänettömiin mietteisiin; sitten hän suuteli vierastaan suulle rauhan merkiksi ja puetti hänet komeisiin vaatteisiin.
Kaikki poistuivat hiljaan haudalta. Haudankaivaja pani viimeiset turpeet ristin juurelle ja sanoi: "lepää rauhassa" ... ja hänkin poistui. Kirkon kello pomahti... Kaikuna sen ääni kulki kukkulalta kukkulalle, mäeltä mäelle. Sen ääni juurikuin matki haudankaivajan sanoja: "rauhassa", "rauhassa", "lepää rauhassa". Niin, löysikö hän nyt rauhan ?
"Ei, aion varustaa saareni niin kuten tiedät omistan puolet Korsikaa ettei yksikään sotivista valloista voi sanottavasti vahingoittaa minua. Minun saareni täytyy olla rauhan saari, vaikka läheisiltä mailta ja meriltä kaikuu taistelun melske.
Päivän Sana
Muut Etsivät