Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Koko kansa huutakoon: 'Eläköön, kuningas Vitiges ja hänen koeteltu uskollisuutensa!" Mutta Vitiges kääntyi surullisena poispäin vanhuksesta. Ratsumiehet kiitivät salaman tavoin joka suunnalle. Pian kaikui kaikilta kujilta jyrisevä huuto: "Eläköön, kuningas Vitiges". Joka paikassa yhtyi äsken vielä niin kiihtynyt joukko huutoon. Kuningas silmäsi tuskansekaisella ylpeydellä tuhatlukuista joukkoa.
Niin ajettiin tanskalainen ennen pimeätä metsään; ja kun Kaarle-kuningas oli saanut tämän kauniin voiton, kävi hän heti kohta polvilleen ja kiitti Jumalaa. Samana iltana asetuttiin leiriin rannalle. Me ratsumiehet katselimme kaikkea tätä vain kaukaa, mutta millä sydämen halulla, voi sisareni kyllä ajatella.
Kun ratsumiehet olivat puhdistaneet tiellä olevan esteen ja lähtivät Cetheguksen johdolla ajamaan takaa pääjoukkoa, joka oli nyt päässyt hyvin pitkän matkan edelle, saivat he jonkin matkaa kuljettuaan kuulla italialaisilta talonpojilta, ettei goottien sotajoukko ollut tullutkaan pitkin Via Flaminiaa.
Ainakin kuuli Klea siellä kuten edellisessäkin pihassa kovasti huudettavan "Kuninkaan nimeä!" Vihdoinkin ratsumiehet palasivat takaisin ja asettuivat kymmenittäin molempien pihaan vievien käytävien luo vartijoiksi.
Silloin ajatteli kuningas taaskin itsekseen: Bertelsköld oli urhoollinen soturi nuo muutamat sadat hukkuneet ratsumiehet olivat myöskin urhoollisia poikia ... mutta Tanskan sain minä sittenkin halvasta. Niinpä niin ... mutta ei hän sitä saanutkaan. Usein senjälkeen katseli Kaarle X Kustaa Beltin aaltoja ylpein mielin. Mitä onkaan enää sillä voitettavana, joka on maailman voittanut? Oma itsensä.
Ihmetellen katselivat ratsumiehet levotonta ihmisjoukkoa, ja kun sieltä viitattiin heitä lähestymään, lähtivät hekin portin luo. Siellä näkivät paimenen istuvan maassa mykkänä ja murtuneena. Hänen ympärillään joristiin ja kilvan kerrottiin mitä oli tapahtunut. Yksi rakuunoista vihdoin ylenkatseellisesti lausui: Hän valehtelee; emme kaikkia ämmänjuoruja usko.
Tätä aamuruskoa tervehtivät rajuilla riemuhuudoilla sekä ylängön asukkaat että Zopiloten vangit, jotka eversti Requenneen ratsumiehet onneksi jo ajoissa olivat tunteneet ja kuljettaneet leirin taakse. Zopiloten seitsemästä sadasta sotilaasta oli tuskin kahtasataa viittäkymmentä, jotka taistelussa olivat jääneet eloon.
He toivoivat saavansa seurata mukana meren yli, ja kun he kerran olisivat päässeet Ruotsin puolelle, ei mikään estäisi heitä kulkemasta Malmivuoren tienoille, ehkäpä ehtisivät sinne jo ennen kuin heidän omaisensa. Tästä ajatuksesta iloissaan he kokivat uutterasti täyttää kaikki, mitä heidän isäntänsä, ratsumiehet, antoivat heidän tehtäväkseen.
Hän ratsasti koko ajan edellä ja huuteli toisille sadat kerrat päivässä: »Hei, toverit eteenpäin!» Ja niin kuljettiin päivä toisensa jälkeen aamusta varhain myöhään iltaan. Ratsumiehet kysyivät häneltä: »Miksi kiiruhdattekaan näin vinhasti, herra tallimestari?» mutta hän vastasi: »Ajatelkaa vanhempain surua, josta me saamme tehdä lopun.
Molemmat ratsumiehet kävivät istumaan reen laidalle ja Antero astui kumartaen heidän eteensä. Aabel, ollen muka Armfelt, alkoi kysellä: »No, mitäs sinä tahdot?» »Armollinen herra, minä olen vain köyhä talonpoika enkä ymmärrä mahtavain teitä. Sentähden minä kaikessa yksinkertaisuudessa kysyn, miten kauan ne mahtavain markkinat vielä kestävät, eikö maa ole jo myöty?»
Päivän Sana
Muut Etsivät