United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksei mummo tahdo? Kun ei ole rahaa. Onko äidillä sitten rahaa? On äidillä joskus. Eikö sitä Akun jalkaa voida parantaa? Kun se alussa tuli niin pahaksi. Eikö sitä heti sitten sidottu? Ei sidottu, kun äiti oli poissa. Voi kauheaa! Nyt hän voi jäädä koko iäkseen rammaksi. Eikö se vieläkään ole parempi? Ei ole, kun ei se malta pysyä paikallaan. Miksei malta? Kun ei se tottele. Eikö tottele?
Se, mitä hän kutsui »ihmeelliseksi koneistoksi», olikin vain onnistumaton yritys korjata tarpeettomia virheitä, kömpelö sauva ramman kädessä, joka oli itse laittanut itsensä rammaksi. Kun pankit olivat suljetut, kuljeskelin tunnin tai pari kaupungin liikekeskustassa ilman varsinaista päämäärää, istahdin sitte hetkeksi eräälle puiston penkille.
TIMON. Sua kerran vielä silmään. Muuri, sinä, Jok' ympäröit nuo sudet, maahan vaivu, Ateenaa älä suojaa! Vaimot, irstaiks, Ja, lapset, ynseiks tulkaa! Orjat, narrit, Sijaltaan syöskää kurttu senaatti, Ja itse sijaan käykää! Immet nuoret. Häpeän saastaan oiti rypemään, Ja vanhempainne nähden! Pidä puoltaa, Häverikki, älä maksa; veitsi maalle, Ja velkojaisi kurkkuhun se iske! Varasta, elinorja! Arvo herras On pitkäkynsi rosvo, joka ryöstää Lain mukaan. Tyttö, herran viereen maata; Rouva on portto! Ramman taattos sauva Pois tempaa, poika kuusitoistias, Ja hältä aivot murskaa! Hellyys, rakkaus, Jumalanpelko, oikeus, totuus, rauha, Yölepo, kotikuri, ihmissopu, Opit ja tavat, kaupat, elinkeinot, Lait, säännöt, laitokset ja arvoluokat Tuhoksi menkööt, vastakohdakseen, Ja eläköön vain tuho! Ihmisvaivat, Te, kuumeet ankarat ja tarttuvaiset, Ateenaan kypsään syöskää! Lonkkatauti, Senaattorimme halpaa, että heillä Käy raajat yhtä rammaksi kuin tavat! Himo irras hiivi nuorten luihin, mieliin, Ett', ahertaissaan hyveen virtaa vastaan, Hekumaan hukkuvat! Ateenaan tehkööt
Sinä olet lyönyt minut rammaksi, Sven, myös uskoni Jumalaan; kun sen jälleen löydän, kun taas tunnen itseni Hänen tottelevaiseksi, nöyräksi lapsekseen, ja siihen olen kerran pääsevä silloin tulee kyllä myös meidänkin välimme hyväksi..." "Etkö tahdo siis antaa anteeksi, isä?" huudahti Sven kiihkeän liikutuksen vallassa. Bengt nousi tuoliltaan ponnistetulla liikkeellä.
"Mitenkä nyt tehdään?", sanoi Sokrates; "eiköhän täytyne meidän toiseltakin puolen otaksua samankaltaista syntymistä, vai onko tässä luonto rammaksi joutuva? Täytyykö otaksua jotakin kuolemiselle vastaavaa syntyä?" "Täytyy kyllä", sanoi hän. "Mitä?" "Eloon elpymistä." "Jos nyt", jatkoi Sokrates, "jotain elpymistä löytyy, eikö tapahdu tämä elpyminen siten, että kuolleista jälleen syntyy eläviä?"
Hyvä Leena-Kaisa, minä olen hukassa, ei minua pelasta mikään, ei mikään. LEENA-KAISA. Pahasti se oli tehty Ristolta, ei voi muuta sanoa. JOHANNA. Jos hän olisi minut rammaksi ja vaivaiseksi pieksänyt, ei se olis mitään ollut tämän rinnalla. Antaisin hakata itseni kuoliaaksi, kun vain saisin kankaan takaisin. LEENA-KAISA. Yhtä koetellaan yhdellä tavalla, toista toisella.
"En huoli yhtään, jos jalka jääkin koukkuun, kun waan muuten paranen", sanoi sairas uhraawaisesti. Kowalta, surkealta tuntui minusta tuo uhraus. Parhaassa nuoruuden ijässä olewa nuorukainen olisi antanut jalkansa, olisi jäänyt ijäksensä rammaksi, waiwaiseksi, kun waan olisi saanut henkensä pitää; kallis, rakas on henki kaikelle eläwälle. Näin kului aika. Haawa juoksi myötäänsä kowasti märkiä.