Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Ah, ole aina kanssani, Mun kurjan pysy puolla, Mua opeta, Näin lopeta Mull' ovat turhat murheet! Mua armahda, oi Herra! Oi suloinen Sä Jesunen, Sun veres kallis, pyhä On turva, vaha vakainen Kaikessa hädäss' yhä. Suo, että vaan Siit' avun saan, Niin kuolemall' en kuole! Ei mikään taida meitä Jumalan rakkaudesta erottaa.
Hän oli kuin tarina toivottomasta rakkaudesta, hänen suurissa, loistavissa silmissään oli sellainen epätoivon rukous, että Eugenin hyväsydämisyys voitti hänen järkensä varoitukset. Hän tuli Julian luo ruusu kädessä. Hänen hymynsä oli epävarma ja ääni värähteli hieman, kun hän, koettaen laskea leikkiä, sanoi: "Se kukka osui väärään maaliin..."
Hän oli nähnyt jo monet sulhaset ja tottunut hyvin vähillä punastumisilla tekemään nuo kiertelevät vastaukset, noihin "sydämen pohjasta" lähteviin kysymyksiin. Oli hän jo melkein vähillä sydämen sykähdyksillä tottunut monesta kirjeestä lukemaan nuo kymmenet vakuutukset "palavimmasta", "puhtaimmasta" ja "vilpittömimmästä" rakkaudesta.
Hän ei ole semmoinen mies, joka puhuu joutavia rakkaudesta ihmiskuntaan ja jälkimaailmaan. Hän on meidän ajan ihminen, jolla on suuret, uljaat selkomen selällään olevat silmät, jotka katselevat ainoastaan sellaisia ihmiskunnan osia, joista hänelle voi hyötyä olla eivätkä pilaa näköänsä alinomaa tirkistämällä rikkinäisten teleskopien läpi nähdäksensä jälkimaailmaa vilahdukselta.
Rakkaudesta toisia Hoitaissa ei suututa. Minä annan lahjaksi. Kerjäläiset hengelliset, Toisianne rohkaiskaa, Kerjäämähän ruvetkaa Isannältä Jesukselta! Hän vain yksin lahjoittaa, Muilta emme mitään saa. Kerjäläiset katuvaiset, Puhdistusta pyytäkää Ynnä uutta elämää Jesukselta suloiselta! Hän teit' yksin uudistaa, Verellänsä puhdistaa.
Oli jo ehtinyt valita siellä itselleen istumapaikan pihlajan alla. Vähän päästä tuli sinne äiti. Mitä kirjaa sinä luet, Elli? Se on Runebergin »Hanna». Näytäs ... eikö tämä ole semmoinen romaanikirja! Ei sinun pitäisi näitä kirjoja lukea. Ei tämä ole mikään romaani. Vaan eikö siinä kuitenkin ole rakkaudesta? Enkö minä sitten saa tätä enää lukea? En minä tahtoisi, että sinä lukisit.
Te tahdotte tietää vaan yhdenlaisesta rakkaudesta ja kaikkia ihmisluonnon taipumuksia ja myötätuntoisuuksia nimitätte te yhteisellä nimellä rakkaudeksi. Te ette tahdo käsittää, että mies sydämensä jaloimmilla voimilla voi rakastaa uskollisesti vaimoansa ja samalla leimahtaa huikentelevaan mielenvimmaan toisen naisen hempeydestä.
Nelma alkoi enemmänkin kertoa hänelle elämänsä kohtaloita ... epämääräisin ja katkonaisin sanoin. Tuttava heltyi ja ihmetteli niitä. Oli tuonut tullessaan juomia, joita Nelma ei juuri maistellut, mutta herra kyllä: puhuen elämästä ja rakkaudesta ... ja synnillisyyden ihanuudesta. Nelmasta tuntuivat sellaiset puheet vapauttavilta. Olivatko synnit sitten ihania? Mitä sellainen ihanuus oli?
Niitä löytyy kuitenki, jotka sovaistuina vanhan totutun tavan rakkaudesta hyväilevät muukalaisia oppisanoja ja toivoisivat niiden ottamista suomenki kieleen. Niiden välttämistä pitävät yksipuolisena suomikiihkona ja vetävät mielestänsä hyvinki tukevia syitä ja perustuksia vaatimuksensa täytännöksi.
Neiti Mathilda ei ole saanut lukea muita romaaneja kuin Bremer'in kirjoittamia ja ne on majuri itse hänelle antanut joululahjaksi. Kummellund. Onko niissä rakkaudesta. Rosennase. On, on, mutta kaikkein puhtaimmasta ja syvimmästä rakkaudesta. Kummellund. No, siinä ollaan! Päättyvätkö ne avioliittoihin sitte? Rosennase. No kuinkas muuten! Miten niiden sitte pitäisi päättyä, ellei avioliittoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät