United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lodoiska heittäysi väliin, ruhtinas nakkasi hänet raivoisasti luotaan sanallakaan häntä puhuttelematta. Vihdoinkin tapaan sinut täällä, sinä petollisen isän petollinen poika! huusi hän vihaa kuohuen. Bernhardilla oli tuskin aikaa vetää miekkansa, sillä vaikka Radzivil muuten olikin jalo ritari, noudatti hän nyt espanjalaista sääntöä: tällaisissa tiloissa ei tapella vaan tapetaan.
Pohjolan mies nauroi lyhyeen ja äkillisesti: Mutta sälekaihdin oli pelastanut meidät, ja katsojapaikoilla huusivat he hyvähuutojaan, raivoisasti kuin tulivuori... Ylös, ylös, huusi tirehtööri ja esirippu nousi, laski ja nousi.
Kuitenkin tää kansa, jossa kaiken Ihmissuvun taidan tutkistella, Nähdä oman povenikin taidan, Tämä kansa on, kuin hullun koiran Purema, mi raivoisasti syöksyy Avosilmin turmioonsa, nauraa, Itkee, huutaa, hyppelee ja soittaa Ilolaulujansa, repiessä tuskan Tuiman sydänmunasia: kaikki Maa ja taivas vainen pyörii, kiertää Silmiss' onnettoman, kun hän viimein Raivopäisnä kosken kuohuvaisen Vaahtovaippaan peittää tuskiensa Raateleman rinnan, taikka meren Möyryväisen ärjy-aaltoon hautaa Haavat, joit' ei paranna, ei poista Taito haavurin, tai rohtoniekan.
Peto, kun ärsytti tuo tytön olo siinä vieressä; tyynenä se istui kuin kirkossa, mutta mielessään Eero oli kuulevinaan, kuinka sydän hänelläkin raivoisasti tykki, juuri kuin hänellä itsellään, ja henki läähätti; oli tuntevinaan sen kuuman hengityksen lehahtavan ihan omalle hipiälleen, oli näkevinään hienon kuumeenpunan leviävän tytönkin ohimoille ja liekkiä leimuavan sen silmistä.
Viekkaat räiskät seurasivat luonnettaan ja pitivät parempana varastaa suurilta, ahneilta merilokeilta silliä, sen sijaan että olisivat ottaneet niitä altaan merestä... Tiira seurasi luonnettaan ja sieppasi keskellä sekamelskaa kalan yhtä keveästi ja näppärästi, kuin jos se olisi ollut häiritsemättömässä, peilikirkkaassa vedessä vaan kaikki syöksyivät raivoisasti ja kiivaasti päistikkaa kilvan mereen sampien, juoksuvalaiden ja kiinniottajain sekaan, jotka korskuivat ja ajoivat, niin että meri kiehui valkeassa vaahdossa.
Roviona roihu riehuu, räystäät ryskää, kuumuus kiehuu, pylväät suistuu, palkit murtuu, Lapset parkuu, äidit turtuu, koirat vinkuu, huudot rinkuu. Kesken kauhuin käydään työhön, päivän kirkkaus hohtaa yöhön; kautta ketjuin, käsin vankoin jonot sankoin kiirein kulkee; vuolahasti vesi suihkuu kattoon asti. Saapuu myrsky, raivoisasti yhtyin liekkein pauhinaan.
Kesällä oltiin isän maatilalla, ja Almakin oli kutsuttu sinne. Eräänä iltana elokuussa, vähää ennen Alman lähtöä, olivat he soutelemassa Alman kanssa. »Nyt jos koskaan»! päätti Antti. Hän seisautti aironsa, tuijotti synkästi veteen, mutta sitten hän taas alkoi soutaa ja souti raivoisasti. Hänen täytyi se sanoa nyt! Mutta ei hän uskaltanut aloittaa. Eikä tiennyt, miten aloittaisi.
Jokaista naista täytyy miellyttää se, että häntä rakastetaan niin raivoisasti kuin minä sinua rakastan." "Sinun rakkautesi kauhistuttaisi minua. Laske minut nyt sisään." Mutta Furius salpasi kapean tien. "Kauhistuttaisi. Ei se mitään tee. "Suloinen kauhu on rakkauden äiti. "On olemassa useita rakastamistapoja, useita miellyttämiskeinoja. "Minua on aina eniten miellyttänyt jalopeuran kosimistapa.
Ja kun teurastaja uudestaan sitä läheni, pullisti se silmänsä, painoi päänsä polviansa vastaan, mylvi niin raivoisasti, ett'ei teurastajan tehnyt mieli enää tarttua siihen. Kailu parka kai haisti härkäin-surmaajan olevan tuossa miehessä. Aivan kuin tahtoen puolustaa itseään ja emäntäänsä seisoi se Kreetan vieressä tuumaakaan eteen tai taakse siirtymättä.
Ryssä huomasi, näet, sen olevan ainoan keinon, millä hän kokonaan saisi nuoren vastustajan valtaansa. Purskahtaen pilkkanauruun ja raivoisasti huutaen heilutti hän irtisaamaansa suksea Kyöstin ylitse. Suomalainen luuli viimeisen hetkensä tulleeksi ja antoi sielunsa Jumalan huomaan. Mutta isku ei pudonnutkaan.