Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Hän astui huvimajaan noutaaksensa sieltä armaansa, mutta kun hän huomasi huoneen olevan tyhjän, niin hän heitti turbaninsa maahan ja raastoi kasvojaan ja rintaansa. Puutarhurille, joka juuri saapui paikalle, hän huusi: "Petturi, missä on prinsessa, mitä olet hänelle tehnyt? Tunnusta minulle totuus, tai lyön pääsi poikki!"
»Ihminen on maan myyrä ja nainen on työjuhta.» Se oli sanottu jossain kirjassa, jonka hän joskus oli lukenut. Totta kai se oikein oli, koska kirjassa niin sanoi? Ja siis hän penkoo, tahtoo tahallaankin maata vasten painua! Sehän on hänen kutsumuksensa! Siinä oli jo ivaa tuossa, ja se kasvoi, ja sitä keräytyi yhä tiukempaan sydämen alle. Sitä enemmän raastoi ja repi Elli marjapensaita.
Tulkaas tänne akkunaan" ja hän raastoi voimakkain käsin pormestarin mukanaan, huolimatta hänen ponnistelemisistaan. "Katsokaa tuonne, serkkuseni: rumpu edellä, sen jäljessä tuo kalpea lapsi olkikiehkura päässään, ja vieläpä joukko töllistelevää roskaväkeä viimeiseksi! Herra pormestari! Jumala ei puhu, hän tuomitsee!"
Köysiss' oli mieheni jo maassa, veri vuoti, väkivalta voitti, hätä suurin, avun toivo turha. Kättä kahdeksan jo mua raastoi niinkuin petoparvi saalistansa; silloin apu saapui, tuli turva, Pilven veikko pirttiin niinkuin myrsky, väkivallan hääti, häijyt kaatoi.
Minäkin olin kutsuttu näihin hautajaisiin tutun vuoksi muka kunnia vieraaksi, 20 miestä sitä raastoi, mutta enempi siinä vielä oli saattoväkenä ja siinäkös nyt vasta ilo ja meteli kävi.
On kaunis kaatua nuoren taistoon, ruumiissaan verivammat viiltävän vasken, surman sulhonakin hän vielä on katsoa sorja; mutta kun murhatun vanhuksen saa raiskata koirat, hältä kun raadellaan häpy, hapset, harmaja parta, kuunaan kurjemp' ei näky kohtaa ihmisen silmää!" Pyyteli vanhus noin, käsin päästään hapsia raastoi valjenneita, mut järkkymätönp' oli jäämään Hektor.
Samassa suhahti taas kaksi nuolta ilmassa; toinen sattui ulkoseinään luukun viereen, toinen hipasi luukun pihtipieltä, raastoi puuta palasen, sattui voudin käteen, repäsi vähän sarkaa hihasta ja teki syvän naarmun käsivarteen. Mestari Aatami kirosi hampaissaan, ojensi uudelleen aseensa, jota oli jo ollut laukaisemaisillaan, ja laukaisi.
Tulokkaan rehelliset, iloiset kasvot nähtyään, tunsi Oakhurst hänet Tommi Simsoniksi Sandy Barista, jolla muuten oli liikanimi "Viaton". Pari kuukautta sitte olivat he sattuneet yhteen korttipöydän ääressä, missä tilaisuudessa Oakhurst vakaamielisenä raastoi sievältä nuorukaiselta, joka ei aavistanut mitään pahaa, koko hänen omaisuutensa: noin neljäkymmentä dollarsia.
Olemme verissä, herra, olemme verissä!..." Mutta hän ei saanut lopettaa, sillä Vinitius koppasi käteensä pronssisen soihdun ja musersi ainoalla iskulla hänen pääkallonsa. Sitten tarttui hän molemmin käsin päähänsä, raastoi hiuksiaan ja äänteli käheästi: "Voi minua kurjaa! Voi minua kurjaa!..." Hänen kasvonsa sinettyivät, silmät pyörivät päässä ja huulille kokoontui vaahtoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät