Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Sakris raapaisi korvallistaan ... ja myönteli: Jaha, niin ... näpistelystä... No ... kyllä se kusiini siitä minulle kirjoittikin, silloin ... siihen aikaan. Ja vastenmielinen tunne Sakriksen sydämessä helpponi: Nelma oli siis ollut vankilassa ainoastaan pienestä näpistelystä. Sakris sanoi parantavansa erehtyneen tytön. Köyhyydessään oli Nelma voinut sellaista tehdä.
Bufettineiti tuli sisään ja vei ajatukset toisaanne. Hän otti pois kahvikupit, levitti liinat pöydille ja asetti tuhka-astiat paikoilleen. Yhden hän siirsi Antin eteen. Olkaa hyvä! sanoi hän. Antti huomasi taas sikarinsa sammuneeksi. Saisinko luvan pyytää tulta? Neiti toi tikkuja, raapaisi tulta tottuneella kädellä ja tarjosi sitä Antille. Olkaa hyvä! sanoi hän taaskin ja katsoi Anttia silmiin.
Jo silloin sähähtikin kissa äkkiä, raapaisi penikan silmiä ja kiipesi sitä samaa vauhtia aivan kuin nuoli lyhtypatsaan päähän, köyristyi siellä vihaisesti, ja jäi häntä pörhöllään istua kököttämään patsaan päähän, tuijottaen vihaisesti penikkaan, joka uikuttaen juosta lupsutteli keittiöön, valittaakseen siellä vaivojansa. »Herrasiunaa!» päivitteli kiihtynyt ruustinna ja pyöritteli keittiöön.
Holpainen pudisteli häntä, mutta kun ei saanut häntä hereille, hapuili hän tikkuja lattialta ja raapaisi tulta. Marin silmät olivat auki, hän oli siis hereillä, vaikka huusi. Holpainen nosti lamppua, katsoakseen häntä tarkemmin. »Mikä sinun on, kah!» Hän pudisti häntä hartioista, ja nyt Mari viimeinkin talttui. Mutta peljästyneeltä hän näytti ja silmät levottomasti pyörivät ympäri.
Sitä paitsi näytti minusta asia siltä, ettei hän oikein suosinut sulhasta, jonka äitini oli hänen tyttärelleen hankkinut: ukko lienee odotellut edullisempiakin naimisia Eulampjushkalleen. Martin Petrovitsh nousi tuolilta ja raapaisi jalkaa. "Kiitoksia suostumuksestanne!" "Minnekäs sinulla on kiire?" kysyi äitini. "Istu nyt! minä käsken vähän haukattavaa." "Suuri kiitos", vastasi Harlow.
Ne ovat oikein hienojen herrasväkien lapsia.» Heikki raapaisi korvallistaan. »Kyllä kai ne kuitenkin vastamäessä kävelevät. Ei ne hevoset muuten näin kuumalla jaksa!» Eevi ei tätä huomautusta kuullut. Hän oli par'aikaa toimittamassa helliä hyvästejä nukkeperheissä ja saatuaan tämän tehdyksi huomasi Maijan, joka tuli aitasta. Varmaan oli hänellä jotain hyvää muassaan.
Hän ei puhunut mitään päästä päähän, vaan meni asiasta toiseen, istahti, käveli, sytytteli ehtimiseen paperossiaan. "Jaa, niin, sinä olet nyt Helsingissä." Simo raapaisi tulitikun palamaan. "Juotko lasillisen punssia sitte?" "En minä juo mitään, haaskaat tulitikkuja; palaahan tuo haikusi?" "Palaa sen pitääkin. Tulitko jo tutuksi uuden isäntäväkesi kanssa?" "Isännän kanssa puhelimme vähäsen.
Mutta sairaanne odottaa teitä, tohtori! Henkilääkäri meni, ja Eerikki Ljung seisoi ihan ypöyksin "auringon" paisteessa. Tule likemmä, sanoi kuningas lukiolaiselle, joka tehden mahdollisimman sievän kumarruksen, raapaisi mattoa oven edessä. Eerikki siirsi niin hyvin kuin voi jalkansa muutamia askelia eteenpäin. Mikä on nimesi? Eerikki Ljung.
Me käskemme hovimestarimme maksamaan viinin, jatkoi kuningas, puoleksi suuttuneena, mutta tuosta harvinaisesta lahjasta jo puoleksi leppyneenäkin, samalla kun hän tuntijan silmällä katseli pulloja. Samassa huomasi hän, että Eerikin oikeasta kädestä vuoti vahvasti verta siihen käärityn nenäliinan läpi. Mitä se on? kysyi hän. Lasinsirpale raapaisi kättäni, vastasi Eerikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät