Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Sanoimme: "asianmukaisen matkan päässä", sillä puheenaoleva virkamies oli siksi kaino, ettei hän uskaltanut asettua halvimmankaan neljännesmiehen rinnalle seisomaan. Pyövelin ammattia on useimpien kansojen keskuudessa pidetty kunniattomana ja sitä on vaistomaisesti inhottu: varsinkin on niin ollut laita skandinaavilaisten kesken.
Ah, jos minä olisin ilmoittanut, niin olisitte, jalo herra, pääsneet neljäntoistavuotisesta surusta. Silloin ei tuska olisi saattanut teidän jaloa puolisoanne hautaan, teidän hiuksenne eivät olisi harmaantuneet ennen aikojaan, ja jos minun olisi täytynyt vuodattaa vereni pyövelin käsissä, niin olisin kuitenkin voinut toivoa armoa haudan toisella puolella.
Kustaa tempasi miekan herttuan kädestä, painoi sen kärjen maahan ja ponnahutti terän kappaleiksi. Sitte tarttui hän teloittajan leveään ja karvaiseen käteen sekä painoi sen itse ikäänkuin halvautuneen herttuan olkapäälle ja piti sitä siinä hetkisen. "Sinä olet valtakunnan-ruhtinas, konna, sentähden ei minun sovi tarttua kaulukseesi, mutta pyövelin käsi olkoon sinun kurittajasi!"
Köysi tai pyövelin kirves ei ollut enään kaulastani kaukana. PAULI. Te pelastuitte kuitenkin. NIILO. Hän, joka mun vaaraan saattoi, mun pelasti taas. TYKO. Herra Mauno? Uskonpa hänet yleväksi mieheksi. NIILO. Sydän kultainen ja rehellinen mieli on miehellä, se vihansuopansakin myöntää täytyy.
Tämä hengellinen herra toimitti aivan tarkoin tuon julman käskyn, ja toi muassaan, niinkuin hän ilmoitti kuninkaalle jättäessään tiliä lähetyksestänsä, taivahan kunniaksi ja pyhän uskonnon jalostuttamiseksi ei ainoasti etsityn luvan ja ison joukon erityisiä kidutuskoneita, vaan myös inkvisitioni-vankeuksissa oivallisesti harjoitetun pyövelin.
Venetialaiset rakastivat valtiolaitostansa ja uskoivat niihin. Onko sellaista rakkautta ja uskoa englantilaisissa?" Hänen näin puhuessansa itsekseen, kuuli hän kimakan äänen; ja silmänkääntäjä asetti hänen ikkunansa eteen näyttämön, jolla Punch ilkkuelee maailman lakeja ja siveyttä, "tappaa pyövelin ja pettää paholaisen."
Mutta kuinka tekisitte te, jos olisitte minun siassani? Marphurius. Sitä en tiedä. Sganarelle. No, vaan mitäs minua neuvotte tekemään? Marphurius. Tehkää, mitä haluatte. Sganarelle. Minä suutun. Marphurius. Siitä pesen käteni puhtaaksi. Sganarelle. Hiiden kattilaan mokoma uneksija! Marphurius. Sen tekee se, joka voipi. Pyövelin ruoka!
Nämät miehet ollessansa täydellisesti eroitetut vaimoista ja lapsista, ystävistä ja veljistä, vieläpä koko maailmastakin sekä sen hyvyyksistä ja nautinnoista, pyövelin kirveen alinomaa häilyessä heidän päittensä yli, kun heille ei ollut sallittu lähettää kirjeitä eikä muita sanomia omaisillensa ulkomaailmaan, olivat kumminkin saaneet yhden vapauden nimittäin että he saivat kiviseiniin hakkailla, mitä he tahtoivat ja tällä tavoin ilmaista sydämensä ajatuksia.
Hän vapisi siis omankin kohtalonsa tähden, sillä olihan hän äiti. Epätoivossaan nuhteli hän Signeä, ettei hän survaissut veistä sen riettaan rintaan. Mustasukkaisuus lisäsi hänen tuskaansa, ja hän vannoi viimein hirmuisimman valan murhataksensa hänen, jos hän siitä menettäisi oman päänsä pyövelin kirveellä, tahi täytyisi astua elävänä polttoroviolle.
MAUNO. Ymmärrän. Summan, jonka velkaa olen Viitalaan, sä mulle tarjoot, mutta tyttäreni hintana. Hävytön! muista että kerran melkein saman summan sun tähtes menetin ja pelastin sun pyövelin kirveen alta.
Päivän Sana
Muut Etsivät