Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
En tiedä mitä juttuja vanhin apulaiseni vielä olisi laskenut ell'ei juuri nyt vanha Mousedeer äkkiä olisi hypähtänyt ylös ja syössyt pois pimeään hurjasti haukkuen, ja sinnepäin koko muu joukkio seurasi. "Heittäkää uutta puuta tuleen miehet!" huusin, "ja pitäkäätte pyssynne varalla! Jotain tavatonta on tekeillä".
Juhani kiersi kätensä äitinsä kaulaan ja suuteli häntä; mutta hän oli viisas ja ajattelevainen poika, ja sentähden sanoi hän: "Siitä tulee kyllä pian hyvä valkea, äiti; mutta meillä ei ole kalikkaakaan korissa puuta eikä yhtä ainoata hiiltäkään ole jäljellä.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle, astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle, kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti; tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni: tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.
Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lentänyt aitan katolle. Sieltä se nyt surkein mielin alas maahan katselee. Matti jo kolistelee porstuassa. Hyvää päivää, herra rovasti! Päivää mitäs Matille kuuluu? Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän kuivahka ilma. Kaksikymmentä raatia on pakkasta. Matti istuu, onhan siinä puuta. Onpa tuota saanut istuakin.
Tuommoinen minäkin olen; en aivan hiiltä, vaan en tuorettakaan puuta enää".
Mutta kun noin kuuden tunnin verran olin harhaillut metsässä, tulin odottamattani äärettömän suurelle aavikolle. Niin pitkältä kuin silmä kantoi, näkyi vain paljasta tasankoa, jossa ei yhtäkään puuta kasvanut.
Ovesta tultuaan ei Mikko astunut montakaan askelta, kun jo seisahtui ja nähtyään pirtistä revityn kaikki orret oviseinästä, kahdesta hirrestä puolihirteen lohkotun puuta ja lattian täynnä kaikenlaista pärtöä, tunsi mielensä jäykistyvän.
Eihän koskaan tiedä kuinka käy". Sitte lisäsi hän, puuta tarkasti kuormaan sovitellen, "ikävä tulikin minun ollessani yksin suuressa talossa, kun kaikki työ oli lopetettu." "Kyllä se täälläkin pian loppuu", vastasi isäntä hiljaa.
Eipä tuonne tänä päivänä pääsekään, pitää kai puuta koettaa saada. Ajan tuonne Pahtukeron liepeelle, mistä tukkilaiset ovat kuivia honkia tukeiksi hakanneet, niitten oksia koetan mättää rekeen. Mutta jos huomenna on tämmöinen ilma, niin yritän Leihunvaaran taakse, sanoi Mooses kenkiään vetäessään jalkoihinsa.
Silloin puhkesi hänen juureltansa nuori vesa, joka taas kasvoi ihanaksi puuksi ja vanhaa puuta kauniimmaksi. Se oli hoikempi, vaan kuitenkin samaa lujaa, vakavaa laatua; ja niittomies antoi heidän olla niittynsä kaunistuksena. Mutta myös nuoren hongan juurella kasvoi puu, vaan se oli pieni koivahainen. Se kasvoi nuoren hongan suojassa soreaksi puuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät