Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Minä olen varkaalle niin kovin vihainen että... Minkälainen puukko isännällä on?» »Tällainen se on miehen puukko.» »Tuo nyt on puukon näköinen, tuon viitsisi ottaa ja Esan puukon kanssa.» »Mutta mitenkä ne saisit?» »En tiedä... Piisaako sinun puukostasi, Esa, jos mä hyppelen ryssää ja tappelen kalajokista?» »No, jos saat sen sitten varastetuksi, niin saat pitää.»
USEAT. Pois tieltä! Tilaa! Syrjään! ANTONIUS. Kyyneleitä Jos teill' on, itkemään nyt olkaa valmiit. Tuon vaipan kaikki tunnetten. Ma muistan Ens kerran kun sit' yllään kantoi Caesar. Suv'ilta hänen teltassaan se oli, Samana päivänä, kun nervit löi hän. Kas, tuosta meni puukko Cassion! Kas, minkä teki reiän kade Casca!
Ja minun oli mahdotonta saada heitä ymmärtämään, että jokainen karkeus, minkä he toisiaan vastaan linkosivat, sattui samalla minuunkin, ja että jokainen vihan salama, joka leimahti heidän silmistään, upposi samalla kuin puukko minunkin sydämeeni.
»No onhan se porsas!» riemastui Jussi, jatkaen: »Annetaan vain porsaalle puukkoa kulkkuun, niin saadaan jo tänä iltana lepparieskaa verestä ja huomenna on sianlihasoppaa. Otappas, Antti, puukko ja minä pitelen porsasta takakoivista!» Puolen tunnin kuluttua paistui porsaan veri leppärieskana, ja huomenis haudattiin sen liha päivällisenä näiden kolmen onnellisen ihmisen suuhun.
Mutta hänen näkö-alansa on tietysti hyvin rajoitettu, ja kaikkea, mitä hän ei ennen ole nähnyt, hämmästyy hän sanomattomasti. Ja kaikki mikä hänelle on salaperäistä, se on "lääkettä." Hänen tietäjänsä ja noitansa ovat "lääkemiehiä", mahtavan soturin puukko on "suuri lääke" ja ensimäinen höyrylaiva, joka kulki Mississippi-joella, oli myöskin "lääkettä."
Ja leikkiä parantaakses sivalsit puukon tupestas, viskasit sen ilmaan, ja sanoit: jos lappalainen niin herroiksi kulkee, niin saakoon tuosta vähän viivytystä". "Sen minä muistan". "Puukko sattui reiteeni, ja siinä on nytkin vielä iso arpi". "Voi kuitenkin! Teinkö minä niin pahoin sinulle?" "Teit kyllä; mutta en minä sitä enään muistele, koska lupasit lehmän minulle.
Säikähtäen hyppäsi Jeriko ylös ja näki aivan lähellänsä näön, joka vihlasi hänen sydäntänsä, kuni terävä puukko. Tuolla rantaäyräällä seisoi Loviisa ja Kalle. Hellästi oli Loviisa kietonut käsivartensa Kallen kaulaan, jonka oikea käsivarsi ympäröi tytön hentoa vyötäistä.
Siihen istahdin ja rupesin tarkemmin housujani tutkimaan, jonka johdosta huomasin niiden olevan vielä sisäpuolelta uuden näköiset. Arvelematta päätin ruveta niitä kääntämään, joka työ kävi hyvin päinsä metsässäkin, kun oli mukanani kirjansitomistyön varalla lankaa ynnä puukko ja neula, joilla saatoin, entiset ompeleet ratkottuani, ryhtyä parannustyöhön.
On minullakin puukko niinkuin sinulla, ja minäkin osaan sitä käyttää. Hän on hyvänluontoinen nainen, vaikka hupsu. Ja, te armollinen neiti, nouskaa nyt ja seuratkaa minua. Tässä on tapahtunut erehdys; mutta onhan sekin toki jotain, kun henkenne on pelastunut. On niitä montakin tuossa linnassa, jotka uhraisivat kaiken maailman rikkauden, jos voisivat olla täällä, missä me nyt seisomme.»
Pelotta hän astui tätä vastaan ja hänen sivuitseen, sillä hänen vyötäisillään oleva puukko, jonka kahvalle hän pani kätensä, rohkaisi hänen mieltään, ja hänestä tuntui niin, kuin hän sen kautta olisi saanut kolmannen käden, joka oli voimakkaampi ja peljättävämpi kuin hänen omansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät