Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Pitäen parrastaan Kädellään kotvan äijä arveskeli, Ja päätä harmaata Hän puisteli ja sanoiks viimein virkkoi: "En tiedä, ruhtinas, Mä kuinka kauvan! huoli ajan mittaa. Ei lue aikaa hän, Jonk' elo ollut on kuin kevätpäivä. Mä olin lapsena, Sukunne korkea kun minut otti, Ja nuorukaisena Isänne ensi-askeleita johdin."
Rejer istuutui hetkisen ja puisteli kahvikuppia saadakseen viimeisen sokerin suuhunsa; hän näki hengessään hauskan joulun, vaan vastasi huolettomasti pannessaan kupin pöydälle: "Vai niin, olkoon sitten sinänsä! Paljon kiitoksia kahvista!" Hän nousi taas lähteäkseen. "Ei, kuuleppas nyt, ystäväni! me sovimme kyllä, luullakseni!
Oeheei!... Saatetaan sitä juuri kävästä käräjätuvassakin, jos niikseen tulee ... ja siellä se nähdään eikö enää lupauksella olekkaan mahtia mitään vai kaikenlainenko narruu passannee..." ja Lippa puisteli äkisti heinän korret nuttansa päältä ja lähtemään valmistausi.
Nyt suuttui jo rouva ja ärähti: Ikään kuin ne eivät suuremmatkin herrat pitäisi lapsestaan huolta! Nimismies raapi tuskallisena korvallistansa. Rouva puisteli vihoissaan jotain pois rinnoiltansa ja äänsi taas ylenkatseellisesti matkien: Sopimatonta...! Mutta Lempi-kulta, yritti taas mies. Se vain ärsytti rouvaa.
Yht'äkkiä tunsi hän jotakin suurta, kaarevaa ja synkkää, jolla oli kohmuraiset käsivarret, leviävän edessään... Hän tunsi Hammernäs'in hongan se tuijotti vihaisesti ja ruskaen häneen ja puisteli ikivanhoja mahtavia lehtiänsä... Mitä enemmän hän siihen katsoi, sitä enemmän se muuttui hänen äitinsä raskaan vartalon kaltaiseksi, joka istui koukistuneena ja kumarruksissaan rahilla kädet sylissä.
Mutta sanokaa minua hulluksi, sanokaa minua jumalattomaksi minä tahdon wielä elää, jos ei muuta, niin edes jonkun päiwän, ehkä jonkun wiikkokauden. Mitä luulette siitä?" Tohtori puisteli päätänsä, eikä woinut wastata. "No, te ajattelette siis, että yksi reuna keuhkostani on ammuttu läpi, siitä syntyy tulehdus ja muutaman hetken perästä on kaikki ohitse." "Se on hywin pelättäwä."
Jokainen meni. Ryhdyttiin työhön niin hiljaa, ettei kukaan puhunut mitään. Valee peräili seppää, joka vitkalleen nousi ylös, puisteli lumia itsestään ja istui jälleen kivelle. Kun hän jonkun ajan kuluttua meni sinne, löysi hän tämän itkemästä. »No, mitä nyt?» kysyi Valee. »Minä vaan tässä, että köyhyys ei ole mikään ilo. Jos mulla olisi sellainen ruoka kuin sinulla, niin et sinä minua heittelisi.»
Työmiehet, varsinkin yhtiömieliset, riemuitsivat kirjoituksen johdosta, vaikka heillekin oli siinä annettu muutamia kolauksia; heidän mielestään oli suuri voitto se, että olivat saaneet puolelleen paikkakunnan papin. Ainoastaan vanha Daniel, joka tapansa mukaan astuskeli ympäri lautatarhaa voideastia kädessä epäilevästi puisteli päätään.
Näin sanoessaan hän tarttui pitkää keihästänsä keskeltä kiinni, ja iskien silmänsä tuohon esineeseen, joka näytti liikkuvan, puisteli asetta, ikäänkuin viskataksensa sitä kädestänsä tapa, jolla keihästä toisinaan, vaikka harvoin, käytettiin, kun heitto-asetta tarvittiin.
Miesvilinäss' urot nuo näki Hektor, raikuvin huudoin ryntäsi kohti, ja seurasivat rivit iliolaisten urheat; Ares heitä ja ankara johti Enyo, kanssaan hillitön temmellys sekä taistelon riehu. Ares keihästään käsin puisteli valtavavartta, milloin Hektorin eell' oli, milloin jättihe jälkeen. Häntäpä kammahtui sotaärjyinen Diomedes.
Päivän Sana
Muut Etsivät