Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Kuulkaahan vain tuota maitopartaa! virkkoi Sprengtporten, puoleksi vihoissaan, puoleksi hymyillen. Hänhän puhuu kuin vanha mies. Onko teillä sitten niin suuri halu ammuttaa itsenne kuoliaaksi, nuori herra? Se on yhdentekevää. Tahdon tapella kanssanne. Mitä sanotte, herra kreivi, tästä ehdotuksesta? Teillä on epäilemättä vanhempi oikeus tulla ammutuksi.
"Oh, ei se suinkaan niin vaarallista ollut; ei hän ollut vallan juopunut, ymmärräthän; ainoastaan hieman hutikassa, niinkuin sanotaan." Henriette oli nähtävästi ylpeä Laurits'ista. Vaan ennenkuin Saara oli tointunut kauhistuksestaan äiti huusi: "Saara! tule tänne ja auta minua vähäisen. Missä on se paikka, jossa Herra puhuu viinipuusta?" "Johanneksen viidennessätoista luvussa." "Lue se minulle."
Tässä niinkuin monessa muussakin suhteessa voidaan häneen Snellmaniin verrattuna sovittaa Heinen tunnetut sanat: »teko olen ma aivojes aatteen». Mutta Snellmanin aatteen yksipuolisen johtopäätöksen täytyi välttämättömyyden voimalla viedä ristiriitaan yhtä yksipuolisen johtopäätöksen kanssa Castrénin ajatustavasta, vaikka niiden kummankin takaa nousee mahtavana sama tietoisuus omasta maaperästään, joka niin dityrambisella riemulla on puhjennut sanoihin: »Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto ja muu...»
Tuon tuostakin kysyi hän Annalta: saisiko hän tulla äitinsä luo toiseen huoneeseen. Anna pudisti päätänsä. "Hän houraa yhä pahemmin ja pahemmin". "Mitä hän sitte puhuu?" kysyi Bård. "Sitä en minä tajua", virkkoi Anna, "puheensa ovat niin kamalia. Se on mielihäiriötä. Oi, Bård, kaikki hokemisensa ovat luullakseni vaan outoja uneksimisia ja luulotelmia." Samassa kuului sairaan-huoneesta kirkuna.
Dominonpelaajat lakkasivat pelistänsä, biljaardin pelaajat keskikerroksessa kumartuivat, biljaardikeppi kädessä ja piippu suussa, katsomaan yli porras-aukon, akkunat, lasit ja tarjottimet helisivät ikäänkuin olisivat postivaunut ohi ajaneet, ja tiskin luona seisova tarjoilijaneiti sanoi kaikille tulijoille: »Joutukaa sisään, tänään puhuu hra Méraut.»
Kuullaan!... Kuin en kuulisi! veti Vanjka hanurilla ja taas hoki Osiippa tolkuttaen: Vot Iivana Ivanovitsh, sulhanen, merkitsee, puhuu sinulle... Puhuu!... Mitä tuosta jos puhuu! ynseili soittotaiteestansa tietoinen Vanjka, veti, ja Osiippa koki selittää: Vot kuin: Iivana Ivanovitsh puhuu sinulle, vot, että: ih!... Ihkaisee, tarkoitan että: Hih!... Ymmärrätkö?... Eh?
Niin puhuu edes ja kyselee ihmisiltä. Joutavia mailman juttuja. Mielelläsipä sinäkin sitte kuuntelet kun sullekin kerron mitä ihmiset puhuvat. Mihinkäpä ne korvansa. Ja jos sitä nyt menis ihmisten ohi mitään puhumatta, niin kopiaksi ne sanoisit kohta, kun tietävät että meillä vähä on. Muorilla näytti olevan pahantuulen hetki, joka hänelle muuten sattui harvoin.
Saisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon. Mitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman emäntääkin toimeen tulisi. Tää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi. Menepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä on jäänyt mitä liikenevää miehen perua. No... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa.
"Hänen käyntikorttinsa on täällä uunin-reunalla, ottakaa se; te tapaatte hänen aina kotona kahteen saakka. Hän on liian järkevä mies tuhlaamaan aamupuolta ratsastamalla Hyde Parkkiin nuorien ladyjen kanssa." "Sanokaa minulle todellinen ajatuksenne tästä nuoresta sukulaisestamme. Kenelm sanoo hänen olevan älykkään ja kunnianhimoisen miehen." "Kenelm puhuu totta.
Päivän Sana
Muut Etsivät