Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Ei puhuta nyt siitä. Tule vaan tänne, tänne omaan nurkkaani. Mutta kuinka lie ollut, ei mikään muu puhe sujunut heidän välillään, kun ei siitä saanut puhua. Vihdoin tuli pieni äänettömyyskin heidän välillään, joka loppui siihen, että Lyydi sanoi huoaisten: Juu, juu. Ja hänen silmänsä yhtäkkiä taas vettyivät. No mutta kultaseni, sanoi Jenny; mikä sinun on?
Tohtorin kasvot vääntyivät jonkinlaiseen ystävälliseen hymyyn. Hagelwetter! sanoi hän, kenpä ei olisi kristitty! On vain monta luonnollista asiaa, joista ei Raamatussa puhuta.
Mitä nyt...? Johanna, odotahan toki! Minnekä sinulla niin kiire? No ... mitä te taas? Mitä tekoa teillä yhä täällä on? Olen kuullut kylällä kerrottavan, että... Pitäkää kuulemisenne omana tietonanne! Vai niin ... arka paikka!... No, ei puhuta, ei puhuta! Tulin vaan lopullisesti kuulemaan, suostuisiko Johanna minulle nyt ... kun tuo toinenkaan ei enää ... uskalla näyttäytyä... Kysykää häneltä!
Minä luulen varmaan, että siitä tekstistä tullaan vielä paljonkin saarnaamaan. Ja kernaasti minun puolestani! Minä tahdon teille hankkia sen tekstin, jota kaipaatte. Täällä tullaan tanssimaan, jos nuoriso sitä haluaa, ja huomenna saapuu soittokunta, ja siitä asiasta ei puhuta sen enempää! Robert oli tullut sisään. Mitä tämä oikeastaan on? Minä en ymmärrä mitään.
"Olisinhan kyllä vaikka niinkin", sanoi nuori mies, joka ei kuullut viimeisiä sanoja taikka ei ollut niitä kuulevinaan. "Olisin kyllä saattanut pitää hautapuheen, ja ansaitseehan niin perin-pohjin hyvä ihminen kuin tänäpänäkin haudattiin sen, ettei niin oitis kohta puhuta muista asioista ja kaikenlaisesta mieliteosta.
Rankonen, sinä muistat, mitä minä aina olen sanonut sinulle. »Rankonen», olen minä sanonut, »maisteri Olavi on syntynyt piispanhiippaa kantamaan. Kun hän haastaa, on kuin tuliset kielet lähtisivät hänen päälaeltaan.» OLAVI: No, noh, ei puhuta syntiä, Karpalainen. Päivää, Rankonen. RANKONEN: Tottahan toki, herra maisteri. OLAVI: Kuinka nyt ketut jaksavat?
Alfhild punastui, eikä osannut vastata mitään. Knut ahdisti enemmän ja Alfhild tunsi, että nyt tuli tosi eteen. Mutta silloin häntä rupesi peloittamaan. Leiv muistui niin elävästi mieleen, että luuli aivan näkevänsä hänen kalpeat kasvonsa ja kiiltävät silmänsä. "Ei puhuta siitä", rukoili Alfhild. "Ei, ei", sanoi Knut, "ei pidetä kiirettä; sellaisia asioita ei hopussa päätetä.
»Ei, sisareni, niin ei ole minun laitani», vakuutti eno, »unelmani raukesivat kuin unelmat mutta älkäämme ikänä niistä puhuko. Minun virkani ja taloni antavat minulle työtä, ja Elsan saan kumppanikseni; silloin toivon, että aikani kyllä kuluu. Vanhoista muistoista ei puhuta, sillä kipeältä tuntuu, kun haavaan koskee.»
Kotona oli mielestäni niin helppo puhella ja ylioppilas jutteli niin paljon, jota ymmärsin ja oli hauska kuunnella. Mutta täällä ei koskaan puhuta sellaisista asioista.
»Nyt sinä sanoit niin kauniisti», vastasi nuorukainen, »ettet sinä ole koskaan niin kaunista sanonut! Ei puhuta enää, katsellaan vaan näin toisiamme...» Kevät joutui, aurinko ja pakkanen kävivät ilmi sotaa hanget ouruina vierivät. Olavin mielessä alkoivat kummat ourut kuohua.
Päivän Sana
Muut Etsivät