Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
En ollut senvuoksi vielä koskaan tullut ajatelleeksi hänen vuositulojensa todellista suuruutta. "Jos suvaitsette", sanoi Forest, "puhumme kansan voinnista toisella kertaa. Tänään rajoitumme tutkimaan kommunismin taipumusta synnyttää suosikkijärjestelmää, lahjojen ottoa, orjamaisuutta ja mielivaltaa.
Sinä kysyt, mutta et luultavasti kuitenkaan vastauksesta sen enempää välittäisi. Mistä sinä sen tiedät, Lauri? sanoi Kaarina. Puhumme siitä joskus toiste. Puhutaan nyt heti, mennään teidän tupaanne, me juuri sitä varten lähdimme teitä vastaan. Ei se puhumalla... ja minun täytyy nyt ensin tavata äitiä.
Noin keskenämme, kun sanomalehdistä puhumme, on meidän vain tapana sanoa Prässi, mutta kun huudamme, niin täytyy sanoa selvään koko nimi. No annappas kun koetan: Uusi Suometaar, Nya Pressen o' Hystasblaa-de. No niin, nyt se kävi oikein, pian sinä opitkin. Huudetaan nyt sitte vuorotellen ja kävellään yhdessä. Tämä vasta hauskaa on. Saanko huutaa oikein niin paljo kuin jaksan?
Jussi katsoi hämmästyen ja tutkien Yrjöön. Tämä nyökkäsi ja sanoi: "Mitä siihen vastaat, pikku ystäväni?" "Parempi on mennä takaisin vuoteelle; moneen päivään en ole ollut oikein terve". "Ole nyt vaiti! Jos olet kipeä, niin olemme yhtä hyvät molemmat. Kaikki jäseneni värisevät vilusta ja koska nyt, pikku Jussini, on parasta, että puhumme suun puhtaaksi, niin tulin tänne seuraavasta syystä.
Meill' on Suomen suuri äiti Turku, tuttava isoilta; Siell' on räntistä räkännyt Valkeutta vanhemmille Suomalaisille suvuille, Aina ratki runsahasti, Kaikite satoja kaksi, Vuotta kahtako vajaalle; Siell' on selvä Suomen kieli Laitettu jo lapsillenkin Aina autuuen opista; Vaan ei pääse päätöksissä, Eikä tule tuomioissa Talonpojan tuttavaksi. Mitäs vielä viimeiseksi Suomen puolesta puhumme?
Perästäpäin kuulimme, että junan alle oli jäänyt eräs kaivostyömies. Kun joku meidän omasta väestämme saa surmansa, niin puhumme siitä niin vähän kuin mahdollista. Se on tavallisesti, melkeinpä aina, heidän oma vikansa. Mekös pelkäisimme vaaraa? Eikä, siksi olemme siihen liiaksi tottuneet. Vaan emme sentään ole huolimattomat.
Silloin, veljeni, puhuttiin semmoisista, joilla ja joissa oli vastakohtia ja me annoimme niille vastakohtien nimet, mutta nyt puhumme itse vastakohdista, semmoisinaan, joidenka läsnäolo antaa kullekin nimitetylle kappaleelle hänen nimensä. Näistä me sanomme, ett'eivät he koskaan tahdo ottaa toisistaan syntyäksensä."
Kristittyjen täytyy omissa silmissään esiin tuoda evankeliumin autuutta, osoittaessansa itsensä kieltävää rakkautta, taivaallista iloa, uskaltaessaan kärsiä ja palvella, ollessaan kohtuullinen ja kärsivällinen ja harjoittaessaan jokaista jaloa hyvettä. Mutta me puhumme edempänä tarkemmin siitä asiasta, kuinka evankeeliumia sanoilla ja töillä on levitettävä ihmisten joukkoon.
Sitten jatkoi kandidaatti rohkeasti: »Mutta varjelkoon minua! Teidän armonne, ette suvaitse ensinkään käsittää minua! Mehän puhumme vaan eräästä maailman katsantotavasta, joka voisi tyydyttävästi selittää sen ilmiöitä. Monadologia oikein ymmärrettynä ei ensinkään vastusta kristinuskon käsitteitä, sen heti tahdon todistaa.
Isäni pitää hänestä paljon ja tahtoo häntä mielellään nähdä. Kun olemme kahden kesken, puhumme paljon metodistoista ja jostakin toisesta, johon molemmat olemme suuresti mieltyneet. "Kuinka mielelläni olisin tahtonut luoda silmäni siihen onnelliseen kotiin, siihen Spworth'in pappilaan, missä Wesleyn kehto kerta seisoi!
Päivän Sana
Muut Etsivät