Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Laulun sävel venheessämme muuttui nyt surulliseksi ja siihen yhtyivät sekä laivassa että rannalla olijat, joten se kaikui nyt kaikilta suunnilta kuin hautausvirsi. Monelta mieheltä ja vaimolta venheessämme näin soutaessakin valuvan kyyneleitä pitkin poskipäitä, eikä kaikki nämä näkemäni ja kuulemani ollut minuunkaan syvästi vaikuttamatta.
Nyt hymähti taloudenhoitajatar jo vallankin leppeästi, ja Henrik läksi sieltä hyvillä toiveilla, eikä enää mennyt muita kortteereja katsomaan. Hän oli tässä juoksussa ja näissä tuulissa aikalailla vilustunut. Rintaa painoi, poskipäitä epäillyttävästi kuumotti, silmät eivät tahtoneet mitään katsella, aivastutti, ja vielä oli omituinen, epämiellyttävä vaiva niskassa.
Ei yhdenkään silmä kuivalta kuultanut; sääliväisyyden kyynel kostutti jokaisen poskipäitä. Me saimme haalean merivesi-kylvyn, ja kuivettuneet, rohtuneet ihomme huolellisesti hierottiin öljyllä. Sitten saimme taasen lasillisen maidon sekaista juomaa, ja sen jälkeen meidät toimitettiin laivan lasareettiin levolle.
Lopettakaamme nyt pian tämä viimeinen surullinen näytelmä! Suokaa minun nyt sanoa viimeinen siunaus, ja sitten ryhtykäämme ateriaan!" Hän ojensi kätensä meidän puoleemme ja kehoitti meitä kaikkia seuraamaan häntä. Laskeusimme kaikki polvillemme ja rukoilimme sana sanalta hänen jäljessään, kyynelvirrat valuen jokaisen kuivuneita poskipäitä alas.
Kun ennen muinoin mamma sattui joutumaan jonkun palvelijan kanssa riitaan, ja tuli kysymys sen eroittamisesta, niin vaati tämä asia sekä aikaa että punasia poskipäitä ja kyyneleitä, eikä sittenkään tullut varmaa päätöstä, mutta täällä ei näkynyt edes pienintäkään keskeytystä hymyilevässä seurustelukohteliaisuudessa, ja kuitenkin ne hävisivät kuin akanat.
Vaan nauru häipyi muodoltaan, miettiväisen näköiseksi painui, asetti käden leuan tueksi ja nyökytteli ruumistaan. Silmät vesistyivät ja kyyneliksi herahtivat vedet silmänurkkiin. Kämmenpäihinsä hän ne kuitenkin pyyhki, ennen kuin kerkesivät lähteä poskipäitä kostuttamaan, nousi seisaalleen ja sanoi: »Tottapa se ei ollut niin sallittu.»
Yhteen aikaan sisko Heiman kanssa Kuljin kauppaamassa kapineita, Joita laati isä, veli Jaakko: Lusikoita, kauhoja, kauloospuita, Koria ja muuta, yhtä, toista. Oli aika, kylmä talviaika, Moni matka jäätävältä tuntui. Muita kylmemmäksi toki muistan Erään Orismalan kaupparetken. Kylmä tuuli viuhtoi pohjosesta, Valkeaksi jääti poskipäitä, Joita lumin hieroella koimme.
Viime yönsä viettivät he Juman temppelissä, rautavitjat ranteissa ja silmät sitehissä. Kuuhut kulkee taivahalla, välkkyy vetten kalvot. Virkkaa toinen: »Thorer Hund! Sa nukutko vai valvot? Norjan maata mietitkö vai vaimon poskipäitä? Minun on impi mielessäin, mi jää nyt ilman häitä.» Vastaa hälle Thorer Hund: »Ah, Karli, kasvinveli! Tuota mietin: turhaanko mun emoni lapsi eli?
Yrjö se etenkin taas miettiväiseksi kävi ja hajamielisenä nuorten meluavaa laumaa katseli ja tyttöjen punoittavia poskipäitä ja virkeitä silmiä... Ne muistuttivat niin elävästi entisiä aikoja, jolloin hänkin oli nuori ja toivehikas, tulinen ja innokas ja jolloin hänkin lietsoi virkeyttä innokkailla puheilla ympärilleen, maljojen ääressä.
Päivän Sana
Muut Etsivät