Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Portaita myöten kohosi hän sitten porstuan yläsillalle, jonne hänellä oli vakituinen makuusija laitettu, kun hän Sipolassa päivätöitään teki. Ja nahkaset korvilleen vedettyään vaipui vanhus pian uneen. Mutta kauan vielä ukon mentyä istui Aapo äänetönnä katsellen ikkunasta tummaan ulkoilmaan eikä tuvassa kuulunut muuta kuin sirkan vapiseva sävel seinänraossa lähellä uunia.
Kapteeni tuli konttorista hanhenkynä suussa. Mihin oli hänen muistiinpanokirjansa joutunut? Se oli ollut porstuan pöydällä...
Sitten veti hän kiukaan suulta pienen mustettuneen savipadan esille, jonka hän toi lautaselle. Porstuan kaapissa olevasta kiulusta kaasi hän rahkamaitoa, Pietari herran herkkua, puukuppiin ja liidätti sen pöydälle. Pöytäkaapista otti hän nyt puulusikan ja veitsen, asettaen lusikan sievästi maitokupin viereen. Nyt tuli pöydän takana penkinkulmauksessa olevan leipäkannikan vuoro.
Heti sen jälkeen porstuan ovi suljettiin, lasten hiljaa keskenään kuiskaillessa, ja pian saattoi taas kuulla iloisia nuoria ääniä seuran poistuessa pihalta.
Kun minä en tahdo ... anna minun olla! Kuka ei tahdo mitä? kuului Shemeikka ulko-ovessa seisten sanovan. Täällä on Marja! Anja, anna minun olla. Missä se on? kysyi Shemeikka, tarttuen soihtuun, joka paloi ulos ovesta, jättäen porstuan pimeäksi. Täällä, täällä!
"Kuuletkos eukko, hän on varmaankin joku englantilainen, kyllä kai hän saa kammarin, jos hän niin haluaa," lausui hän ja samassa vei hän vieraansa porstuan peräkammariin, joka, huolimatta vaan perin kohtalaisesta laitoksestaan, näytti kuitenkin miellyttävän vierasta.
Sitte ajettiin aika huimasti kotiin, ja kun pihaan saavuttiin, seisoi emäntä porstuan ovella ja luuli langon kaupungista tulevan, mutta kun kuuli, mitenkä oikein oli, pahastui hän ja arveli: "Enkö mä jo sulle sanonut, että kun vain pääset kaupunkiin, rupeat kohta ylvästelemään."
Lujasti turkkeihinsa kääreytynyt herra astui niiltä alas ja käänsi katseensa tutkivaisesti kartanoa ympäröivään rauta-aitaan. "Tässä se kait lienee", mutisi hän hiljaa itseksensä. "Kuski, hoi! Voitteko eroittaa numeron tuon porstuan ovella tuolla?" "Numero 50, armollinen herra!" "Siis oikea numero. Ah, tuollahan on porttikin ja kello vieressä."
Hän jo siinä ajattelemaan: »Jäiköhän se sinne yöksi, kun ei tullut ... vaikka aukihan se oli porstuan ovi!» Hän nousi, otti kahvipannun, avasi sen hatun ja haisteli sisusta. Kipristi vähän nenäänsä, pani vettä pannuun ja huuhdellen sillä poroja pois sanoi: »Jo nuo joutaa huuhtoa pois... Muikealle haisevat...»
Tule sanomaan Kaisa, valehtelenko. Tyttö ei tullut eikä vastannut, kuului vain itku ja voihkiminen porstuan nurkasta. Se ei valehdellut, ei valehtele se, joka itkee.
Päivän Sana
Muut Etsivät