United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kömpelyys oli viatonta ja kelpasi kyllä vastakohdaksi hovin hienontuneelle kevytmielisyydelle, ja tuo hieno hovineiti nautti sydämensä pohjasta katsellessaan oven suusta tätä hänelle outoa näytelmää. Nopeasti palasi hän porstuaan, nyhtäisi kuningatarta helmasta ja virkkoi: Teidän majesteettinne, kuningas on siellä! Kuningas oli todellakin siellä kahden tai kolmen parhaimman toverinsa kanssa.
Pian olikin heillä Vanhakaupunki, ja ennättivät he muutaman mökin porstuaan juuri, kuin parhaallaan alkoi vettä ja rakeita pudota.
Muutamana päivänä, kun Esa oli matkustanut hevosella läheiseen kylään, josta hän illalla palasi, tuli Aumolaan Silpon Lauri ja pyysi saada puhutella Helenaa. Tämä, vähän kummastellen tuon inhoittavan ja juopon miehen pyyntöä, käski hänen tulla toiselle puolelle porstuaan. Helena oli nimittäin par'aikaa maitokamarissa voita kirnuamassa.
Yksi muijista katsahti kammarista ulos pieneen porstuaan. Siellä Dwining, vetäen esteeksi sitä veruketta, ettei hän oikein selvään nähnyt portaita, joita myöten oli astuminen suruhuoneen yliselle, yhä vielä viivyskeli; niin oli hän hämmästynyt akkojen puheesta, jonka oli kuullut. "No, eihän se ollut kukaan mun kuin arvoisa maisteri Henbane Dwining", vastasi uloskatsoja.
Esa oli juuri astunut porstuaan ja kuuli viimeiset sanat. Hän astui pihalle ja sanoi Laurille: "Korjaa kohta luusi täältä! Mitä sinä höpiset ilmoittamisesta?" "Hän on järjeltään", virkkoi tuskissaan Helena. "Oi, toimita hänet kohta pois täältä!" "Vai niin, sinä suopea emäntä!
"En tiedä, mitä minä ajattelen hänestä; hän on varmaan vahvempi, kuin viimein minun täällä käydessäni". Siksi hetkiseksi, kun Enok oli tohtorin kanssa alhaalla, jäi Richard yksinään. Kun hän jälleen tuli huoneesen, oli Richard sängyn vieressä polvillaan. Hän ei kuullut Enokin tulevan sisälle, ja tämä vetäysi hiljaa takaisin porstuaan, seisoi siellä ja tarkasteli häntä raollaan olevasta ovesta.
Se on hyvin ikävää, vastasi ruustinna, kun on niin kummallisen kolkoksi nuo porstuat rakennettu. Luulisihan niiden samalla vaivalla suuremmankin akkunan saaneen, vaan kyllä se enkä on vähän siitäkin syystä, ettei varas niin oistonaan, oven kiinni pantua, pääse porstuaan. Kyllä se niin on, mutta outo voipi sellaisessa pimeydessä pian nenänsä taittaa ja tulla vieläkin oudommaksi, arveli isäni.
Vihdoin käski hän Liddyn näyttää häntä alas puistoon. Liddy totteli ja jäi, kun herra oli lähtenyt ulos linnasta, kynttilä kädessä porstuaan odottamaan. Mutta kun herra ei ensinkään palannut, pani hän isomman kynttilän-pätkän jalkaan, laski sen rappusille ja meni takaisin huoneesen, jossa hän samoin kuin eilenkin pani sohvalle maata.
Silloin hän yht'äkkiä teki päätöksen; hän hiipi nopeasti pieneen porstuaan ja pani korvan avaimenreijän kohdalle. Siinä seisoi hän vähän aikaa kuunnellen siksi, kunnes kuului liikettä huoneesta; silloin hän äkkiä ja varovasti hiipi pihalle takaisin kuin varas. Nyt oli sisällä sytytetty kynttilä ja ikkunasta hän vapaasti taisi katsella pieneen huoneesen.
Matami oli tuskin ennättänyt lausua: »Hyvää päivää, terveisiä meidän mäeltä», kun rovastin nuorempi tytär, neljäntoista-vuotias Selja, tuli porstuaan ja nähtyänsä matamin virkkoi: »Onko totta, että se Iiri, joka lampeen hyppäsi, nyt on teillä?» »On kyllä.» »Mutta jos hän menee sinne taas »