United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun aika kaikki pahempaan vain kääntyy, kun ahdistuu ain yksilöiden olo, kun kansat toiset vuotehellaan vääntyy, kun toisen niskaa polkee toinen polo, kun toiset tautiin, toiset nälkään nääntyy, ois tunnus ainoo: olemassaolo. Oh, Pax Britannica! Käy kärsivien korviini huuto, niinkuin ihmisien.
»Usein polo poltettiin ma, siroitettiin tuhka, kasvoi tuosta kaunis vilja, uljahampi uhka, syttyi maailmalle sota, sorja hehkui hengen ota.» Mutta kirkko? Yhteiskunta? Oman onnes haaveet? »Menkööt kaikki kappaleiksi, kadotkoon kuin aaveet! Murran, mik' ei totta kestä, maailmasta, sydämestä.» Henki!
Minne, ah, mennen, mennen polo morsian niin lietomieli ennen?
Olen eksynyt pois, polo, heimostain kohu korven soi minun korvissain olen korvessa syntynyt, kasvanut. Ken minut on korvesta karkoittanut? Olen syntynyt, kasvanut synkkyyteen. Mitä täällä ma ihmisten iloissa teen? Olen kappale korpea kohisevaa, miks tahtoo he muuksi mun muodostaa?
Siis saman kohtalon kouriin kumpikin synnyttiin, Priamon katon alle sa Troiaan, tuonne ma Thebeen taas, Plakos-vuoren metsävän laaksoon; linnassaan polo Eetion polosyntyä lastaan hoivasi varttumahan. Josp' en ois syntynyt lainkaan!
Hän ei konsana tule, en konsana häntä ma syliini sule. Mun mieleni murhe niin oudoksi viihtyy ... ah, aurinko meni, mene pois, mene pois polo rakkauteni! T
Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen, ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veipä kuitenkin vähäsen sormella nimettömällä, kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan; siit' on polo Pohjolassa, elo leivätön Lapissa. Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä löysi sampuen muruja, kirjokannen kappaleita, rannalta merelliseltä, hienoselta hietikolta.