Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Woi, rakkaat wanhempani! Ei ole minulla enää kuin yksi toiwonsäde jälellä. Kehtaanko, uskallanko, tohdinko sen Teille ilmoittaa? Täällä on niin paljon wiettelijöitä, täällä on niin paljon tilaisuuksia, minä en jaksa niitä wälttää ja wastaan seisoa, sillä himoni on tahtoani wäkewämpi, ja minä aina lankeen. Woi rakas isä ja äiti! Antakaa anteeksi kiittämättömän, kehnon poikanne rikokset! Unhottakaa kaikki hänen pahuutensa ja häwyttömyytensä! Unhottakaa kaikki ne tuskat ja kärsimiset, joita olette hänen tähtensä saaneet, ja ottakaa langennut, rikoksellinen, kurja ja wiheliäinen poikanne wielä kotianne takaisi!
"Rakas isäni, minä pyydän teidän suostumaan siihen ehdoitukseen, jonka teille te'en. Teidän kuuliainen poikanne "Kenelm." Sir Peter Chillingly'ltä Kenelm Chillingly'lle. "Rakas poikaseni! Sinä et ole kelvollinen olemaan Chillingly; sinä olet kieltämättä lämminverinen: ei milloinkaan ole paino keveämmällä kädellä nostettu ihmisen mielestä.
"Lanko ja sisar ovat jo minulle anteeksi antaneet, nyt on minun vielä saatava anteeksi teiltä ja isältä: antakaa, äitikulta, tekin anteeksi ilkeän poikanne rikokset!" rukoili Kasperi ja itkeä tihersi ja piti äidistään kiinni.
"Te kai hyvin rakastatte poikanne tytärtä?" "Kuinkas muuten: hän on kaikista nuorin. Ohho! Kati kultani on niinkuin vanhan ajan ihmiset; hän nostattaa ja makauttaa minua eikä päästä pahaa sanaakaan: kernaasti soisin hänelle, että pian kuolisin, sillä hänen täytyy olla niin paljo kotona minun tähden; ja kun olen kuollut, niin tahdon vasta oikein rukoilla hänen puolestaan taivaassa."
Eno Kasperi heitti sisarestaan irti ja asteli horjuen äitiänsä kohden. "Voi äiti! Minä olen poikanne Kasperi, onneton poikanne minä olen", sanoi Kasperi äidillensä värisevin äänin, eikä uskaltanut tarttua tuijottavan äitinsä kädestä kiinni.
Ensin vaadin, että teidän on kutsuttava Nordenfjeldin rahvas aseisiin auttamaan Ruotsin kapinallisia. Ja sitten? Toimittava, että nuori kreivi Sture asetetaan sukunsa oikeuksien nojalla Ruotsin valtionhoitajaksi. Hänkö? Vaaditteko, että minun Sitä toivovat monet ruotsalaiset. Ja se auttaisi meidänkin aikeitamme. Te epäröitte, jalo rouva? Te vapisette poikanne kohtaloa.
Eläkää tervennä ja Jumala siunatkoon teitä!" Rakas poikanne Stefan. Tämän kirjeen säilytin raamattuni lehtien välissä, jossa myös oli pari kuivattua kukkaa, jotka Stefan lapsena ollessaan oli pannut sinne.
Minä pelastin neljätoista vuotta sitte teidän poikanne kotkan kynsistä, kun se laskeusi alas repimään sitä pientä lasta. Petolintu pakeni minun huudostani. Minä otin lapsen, mutta en tuonut sitä jälleen teille, en ilmoittanut sitä enkä koko asiaa. Minä annoin vietellä itseni ryöstämään äskensyntyneen.
Minä ymmärsin, että noin kauan ja noin kowasti rasitettuun omaantuntoon ei äkkipäätä olisi mikään lohdutus woinut mahtua, sentähden en koettanut häntä heti lohduttaakaan, waan wedin puhetta wähän syrjälle tuosta arasta asiasta sitten kun hän lakkasi itkemästä. "Ettepä te ole maininnut minulle pikku poikanne nimeäkään", sanoin hänelle. "Hänen nimensä on Yrjö, Kuuselan ukon kaima", sanoi hän.
"Poikanne kiivastuttaa minua, vanha hupsu kuin olenkin, ja tyttärenne pitää minulle nuhdesaarnan." Mutta hän ei ollenkaan ollut äitiini taikka minuun suuttunut. Ja päivällisellä oltaessa hän jalomielisenä ja ritarillisena kuin ainakin kurotti Jackille kättä ja sanoi: "Kenties olin liian kuva sinua vastaan tän'aamuna, poikani. Sinulla oli kuitenkin hyvä tarkoitus, kun ostit rihman sisarellesi."
Päivän Sana
Muut Etsivät