United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Missä on poikanne?" kysyi jälkimäinen Sofialta. "Poikaniko?" virkkoi tämä, kummastuen muka. "Niin, sanokaa te mulle, missä hän on". "Hän läksi kahden tuttavansa kanssa täältä äsken. Onko hänelle mitään tapahtunut?" "
Olisin minäkin hänelle mielelläni paidat ommellut, vaan hyvähän sekin on, että antavat, sanoi Siina, mutta kyyneleet vierivät kuitenkin ehtimiseen hänen silmistään. Maisteri Palonen lähtee parin päivän päästä pääkaupunkiin, ja kyllä hän ottaa poikanne mukaansa ja ohjaa hänet rehtorin luo. Sepä hyvä on. Oohoo sentään, oikeinpa taakka putosi hartioiltani, kun ei tarvitse häntä sinne yksin lähettää.
Mutta katsokaas, millä innolla ja ahdistuksella äiti sen sijaan luo katseensa lääkäriin! »No, kuinka hänen laitansa on?» Pannen painon joka sanalle vastaa Bouchereau aivan hiljaa: »Hyvä rouva, poikanne näkö on todellakin vaarassa. Mutta jos hän minun poikani olisi, en minä kuitenkaan suostuisi leikkaukseen.
Peggotty poltti piippuansa. Minä tunsin, että oli sopiva aika keskusteluun ja ystävälliseen kanssapuheesen. "Mr. Peggotty!" sanon minä. "Sir", vastaa hän. "Nimitittekö poikanne Ham'iksi sen vuoksi, että asuitte jonkunlaisessa arkissa?" Mr. Peggotty näytti katsovan sitä syvämieliseksi ajatukseksi, mutta vastasi: "Ei, Sir. Minä en ole antanut hänelle mitään nimeä".
"Olettehan houriossa, naapuri! Se on teidän poikanne, joka tahtoo minun tytärtäni ja hänen pitää saada haluttunsa, koska heidän molempien järkähtämätöin tahto niin on", sanoi Kolkki lujasti. "Melkeen hävyttömiä, kun tullaan itse varsojansa kauppaamaan! Milloin me olemme teillä käyneet poikaamme kauppaamassa?" ehätti Katru sanomaan, kun Kirri oli joutunut hämille Kolkin viimeisestä puheesta.
Noin lausuttuaan tytön heilake taasen äitinsä viereen istahti. Simo. Kuulkaahan, appeni, poikanne sanoja! Rakastanpa minä sydämestäni Sereä. Sopikaamme pois turhista jutuista ja keräjistä. Peskäämme molemmat suumme puhtaiksi solvaus- ja riitasanoista! Jaakko. Vapaan tahdon annan minä, mutta siitä pykälästä en Reetta. Hän sydämestänsä rakastaa Sereä, sopikaamme! Sere. Sopikaamme, isä!
Nyt hän sanoi: »Onko sekin poikani syy, että Anni on lukkarin Heikin morsian?» »Ei sentään niin pitkällä olla», vastasi Liisa. »Isä kyllä sitä aina on tahtonut, mutta Anni ei unohda rakkauttansa niin pian kuin Vilho. Se on poikanne syy, että hän on ottanut Mattilan rikkaan Hennan ja hyljännyt köyhän lapsuudenystävänsä.»
Hän vei minut aivan rovastin eteen. Rovasti hieroi vähän silmiänsä ja virkkoi sitten: Jaha, Maria Helmikangas, onko se teidän poikanne tämä? On, sanoi äitini. Joko hänkin osaa lukea? kysyi rovasti. Osaa se jo vähän aapiskirjaa ulkoakin lukea, vastasi äitini. Sitten minä sain lukea itse rovastin edessä sekä sisältä että ulkoa ja meni se mielestäni kaikki oikein.
Opettaja niin hämmästyi tytön ilmautumista, että hän kavahti seisaalleen ja tarttui lakkiinsa. "Oliko se teidän poikanne tytär?" "Oli kyllä." "Sepä pulska neitonen," sanoi opettaja. "Eikö se ole siivo tyttö? Vanha Yrjö seppä sanoo hänelle aina, kun tulee kylällä vastaan, että tyttö on aivan mummonsa näköinen.
Ja sen teki hän, voidaksensa sitte omalletunnollenne lausua: katso minä pelastin poikanne hengen, mutta te tahdotte minun ja tyttäreni hengen ottaa! Hän on sen tehnyt saadaksensa tilaisuuden antaa Aadolf herralle tenhojuoman, jonka avulla hänen sydämensä oli saatava noita-akan tyttäreen mieltymään ja hänen ajatuksensa kääntymään pois Jumalasta.