United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Petturi periköön petturin palkan niin, vaikka anteeksi annettakoon suuret sanani, en minä tahdo ketään ihmistä tuomita. Kuinka muutoin ai'otte tämän poikanne kanssa? En ole itsekään oikein selvillä, mitä hänen suhteensa pitää tekemän, virkkoi äitini.
"Rouva," sanoi Kenelm, "älkää katuko, että laskitte minua sisään, älkääkä ajatelko minusta pahaa, kun minä sanon teille, että minä olen syy poikanne onnettomuuteen." Mrs Bowles nousi äkisti ylös. "Oletteko te se mies, joka voitti minun poikani?" "Ei, rouva, älkää sanoko, että hänen voitin. Hän ei ole voitettu.
Levoton mieli maille minut vei; Ja silloin sykomori-lehdossa, Jok' antaa tuonne länteen kaupungista, Näin poikanne jo kulkevan niin varhain. Hänt' astuin kohti; vaan hän minut huomas, Ja piiloon hiipi metsän tiheikköön.
Mutta oletteko tullut tänne kaivaaksenne esiin tuon vanhan jutun?" "En, minä olen tullut tänne poikanne tähden. Hän on rakastunut tyttäreeni, mutta hän ei ole isänsä kaltainen. Hän on hänet kihlannut ja hänellä on rehelliset aikomukset, eikö totta?" kysyi hän, tarttuen kiivaasti tämän käteen. "On tietysti, Se on "
"Ja tunnustaisitteko hänet poikanne tyttäreksi." "En, Jumala varjelkoon, mitä ajattelette, rakas kapteeni! Sehän olisi jälleen saattaa esille tuo onneton historia." "Vai niin; no mitä sitte aiotte hänestä, jos saa kysyä?" "Oi, hänestä voisi tulla sävykäs ihminen ja sitte voisin naittaa hänen jollekin kirjanpitäjälleni tai ehkäpä jollekin pehtorille."
VIRGILIA. Hupaista teitä nähdä, hyvä rouva! VALERIA. Kuinka voitte te molemmat? Tehän nyt vasta kodikkaita olette! Mitä te neuloskelette? Kaunis kuosi, todellakin! Kuinka pikku poikanne voipi? VIRGILIA. Kiitoksia kysymästänne; hyvin rouvaseni. VALERIA. Hän mieluisemmin katselee miekkoja ja kuuntelee rumpua, kuin tarkkaa opettajaansa. VOLUMNIA. Isänsä poika, totta tosiaan!
"Vaikka minä raataisin itseni kuoliaaksi, en minä sittenkään saisi muuta palkkaa kuin hävyttömyyksiä ja pienen maksun. Ajatelkaa, miten väärin se on! Minä tuon teille poikanne takaisin paksuna ja hyötyisän näköisenä, mutta ette te ole sittenkään tyytyväinen. Tästä voi todellakin ikävystyä omantunnon vaatimusten mukaisena olemiseen."
Annoin vietellä itseäni. Minä olen täällä ollut onnellinen varsin onnellinen". Hän nousi ja seisoi vanhuksen edessä. "Teidän ei tarvitse pelätä, että minä vaadin mitään teidän poikanne oikeudenmukaisesta perinnöstä. Minä lähden tästä paikasta enkä koskaan tänne palaja. Maailma on laaja. Jääkää hyvästi! Ette tahdo tarttua käteeni. Jääkää hyvästi!" Hän kääntyi lähteäksensä.
Minua on hän tahtonut pelotella ankarilla koettelemuksilla; teidän tykönänne on hän hommannut puolustajaksi itsellensä poikanne ja turvautuu teidän näennäiseen kiitollisuuden velkaanne häntä kohtaan siitä, kun hän pelasti poikanne ja nuoren neidin hengen.
Eerikki katseli kohtausta sanomattomalla hämmästyksellä, ja aavistus tämän äkillisen molemminpuolisen tunteenpurkauksen syystä täytti hänen sielunsa. Hän on minun poikani, huudahti Inkeri mielettömänä ilosta. Löysinpä hänet jälleen... Elli, Elli, sinä olet löytänyt veljesi... Teidän poikanne! toisti Eerikki saman ihastuksen vallassa. Niin se on, sen täytyy olla niin.