Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Nyt taisi tuhomme tulla. Pohjolan väki kaadetaan. V
Siinä seppo Ilmarinen läksi Pohjolan pihoilta. Jäivät lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui: "Lenti tänne musta lintu, läpi korven koikutteli, suostutteli meiltä sorsan, maanitteli meiltä marjan, otti tuo omenan meiltä, vietteli ve'en kalasen, petti pienillä rahoilla, hope'illa houkutteli. Ken nyt vie ve'elle meitä, ken joelle juohattavi?
Me olimme jo aikoja sitten päättäneet kukin kirjoittaa draaman samasta aiheesta ja alkaa juuri karkelolla Pohjolan pirtissä. Janne Kankkunen näytti nolatulta, mutta taipui nöyrästi tahtoomme ja sanoi että kyllä hän saattoi kirjoittaa toisenkin draaman nimittäin Kyllikistä ja Lem Mutta sen pitemmälle hän ei päässyt, kun viisi muuta neroa nousi pystyyn pannen vastalauseensa.
Itse päärakennus, vaikka olikin vain vanha, tilava yksikerroksinen puutalo, oli kuitenkin kaikitenkin näky sellainen, joka herätti mielenkiintoa ja kunnioitusta, sillä siellä oltiin paikassa, jossa joka askel palautti mieleen kuuluisan Kustaa Maurin, pohjolan Alkibiadeen, ja hänen kuninkaallisen ystävänsä hurmaajakuninkaan.
Tämä antoikin aiheen ranskalaiselle kirjailijalle Léouzon le Duc'ille kuvauksessaan Suomesta kutsua pientä kaupunkiamme kiittelevin sanoin »pikku Parisiksi» ja »Pohjolan Parisiksi» meidän kermapiirissämme vallitsevan seurustelusävyn johdosta.
Mutta eipä hän sitä hellittänyt, ennenkuin vampyyrin tavoin oli imenyt kaiken sen veren ja herpaissut sen elinvoiman, niin että pohjolan jättiläiskansa tämän hirmuisen käänteen jälkeen kutistui kääpiöksi. Mitä olikaan maksanut tämä rauha, joka iäti on piirtänyt vähäisen Uudenkaupungin nimen pohjolan aikakirjoihin!
Vaan kyllä se on tuokin kuun ja päivän päästäminen Pohjolan kivimäestä ... en tiedä, tyhmä olen, mutta poikia ne olivat siihen aikaan Suomen pojat! Ollapa täällä vielä niitä miehiä! Se on taas pimenemässä Suomen päivä. On tosiaan, eikä näytä olevan toivoa valkenemisesta.
Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta, kun kasteen helmeilyä kukat juo, ja vieno rusko, hohtain taivahilta, jo rusositeet lännen pilviin luo: niityllä nuoret kaikki karkeloivat, jää ukot kylään neuvottelemaan, käy kautta laihon kultalaineet loivat, ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat, ja suvirauhan autuus laskee yli maan: niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy Italian taivas yli Pohjolan.
Hän oli juuri päivää ennen Pravetzin tappelua saapunut pataljonaamme "rientomarssissa", keritäkseen tappeluun suomalaisten keralla ja ehkä näyttääkseen Norjan poikain tappelukykyä ja kuntoa, jota tuolla uljaalla luutnantilla näkyi olevankin kylliksi. Hän jutteli arvattavasti paljon hauskoja kertomuksia Norjasta, tuolta ylhäältä pohjolan periltä, vielä pohjoisemmasta meidänkin maatamme.
Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui ja pakisi: "Jo laain hyvänki laivan, veistin ankaran venosen, jok' on tuulessa tukeva ja varava vastasäällä halki aaltojen ajella, selät vetten seurustella: kuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse poikki Pohjolan vesien, lakkipäien lainehien."
Päivän Sana
Muut Etsivät