Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Istu, Liinaseni. kuules, lapseni, sinä olet nyt suuri tyttö ja sinun tulee ensi kerran tänä iltana näyttäytyä maailmassa. Liina katsoi alaspäin. Ei sinun tule katsoa alaspäin, sillä asia itsessänsä ei ole niin mitään. Mutta Liinaseni, oliko teillä mitään kanssakäymistä tuolla alhaalla tätisi luona? Oli. No, se taisi olla pitäjäläisten kanssa? Niin. Vai niin.
Karhun Esa ja Ella kuuluivat käyneen naapuripitäjissäkin Santran jälkiä etsimässä. Saatiin sitten tietää Santran olinpaikka. Kovin kireä oli pitäjäläisten ja korvenloukkolaisten väli jo ennestään. Jokainen ymmärsi, että tuo oli tapaus, jota eivät pitäjän pojat saattaisi jättää mitenkään kostamatta.
Mutta pieni keijukainen oli kokonaan muuttunut. Hän oli hengittänyt suuren maailman hienostunutta ja turmeltunutta ilmaa, oli nauttinut ja kärsinyt. Entisestä luonnonlapsesta, jonka heleä nauru ja valkoiset kiiluvat hampaat vieläkin olivat pitäjäläisten muistossa, oli kehittynyt hieno, viehättävä, kuuluisa laulajatar.
Mutta kreivi Michel möi pian tämän jälkeen maatilansa ja muutti itäiselle maalle, sillä hän ei sietänyt pitäjäläisten naurua. Sinne muuttivat myös kreivinna ja Beata, ja siellä oli Beata ikänsä loppuun asti neitosena, muistellen pappia, ja Alfonsia ja väliin soitellen Meyerbeerin Hugenotteja. Ja sitä kuullessaan kreivinna tavallisesti aina itki.
Kapteeni Stoltin y. m. herrain kanssa oli Hautalainen käräjöinyt, useinkin joutuen tappiolle riitajutuissa, saaden sakkoja, mutta voittaen pitäjäläisten luottamusta yhä suuremmassa määrässä. Sillä yleisen mielipiteen mukaan oikeusistuimet ratkaisivat herrain ja talonpoikain välisiä riitoja kovin puolueellisesti, aina edellisten eduksi.
Hän oli ihmistutkia, tämä kirkkoherra, ja vaikka hän oli saarnamiehenä tavallinen, oli hän kohteliaisuudellaan voittanut pitäjäläisten sydämet. Hän neuvoi, hän opetti, hän ohjasi, ja luottamuksella kääntyi jokainen häneen. Johannesta oli hän usein kiittänyt: niinä hetkinä oli Johannes ollut iloinen.
Marin kasvot kävivät iloisiksi. Hän nousi työltään ja otti vieraan vastaan ystävällisesti. Sillä unilukkari oli kaikkien nuorten pitäjäläisten tuttu heidän lapsuudestansa ja kunnioitettu vieras, mihin taloon hän vain meni. "Niin yksin ja niin uuttera," lausui unilukkari. "Missä Severin on?" "Hän on ajelemassa." "Ajelemassa? Yksinkö; ettekö käy molemmin ajelemassa?"
Oli lähetetty sana kaikille suomalaisille kokoutua pitäjäläisten kanssa Edaan, jossa miesten oli määrä liittyä esivaltaan. Tämä sanoma oli nuorten miesten mieleen. Itse puolestaan heillä ei ollut mitään norjalaisia vastaan, mutta he halusivat päästä viettämään liikkuvaa elämää. Sen vuoksi he olivat perin tyytyväisiä ja Matun suureksi suruksi iloitsivat sotaan pääsemisestä.
Mutta ne korjattiin kaikki hoitoon, ystävät ja viholliset. Kun vielä ne pitäjäläisten hevosista, jotka olivat näkyvissä, oli korjattu kylään, jäi ottelukenttä autioksi siksi, kunnes paimenpojat taasen ehtivät sinne äskeistä tappelunryminää matkimaan ja osoittelemaan. Aamu oli valjennut. Karhun Esa löysi itsensä metsästä makaamasta huohottaen rontossa, johon oli kaatunut.
»Noo, kyllähän lyöpä aseen saa, jos se sikseen tulee.» Naurettiin. Tuohan oli niin Valeen kaltaista: nytpä tulee sinulle pakko näyttää kurssiasi. Joku oli ruvennut ryyppyjä tarjoilemaan ja pullo kulki miehestä mieheen. Naisväki oli vetäytynyt jo likimmäisiin taloihin, missä alituiseen tähtäilivät ulos milloin alkaisi pitäjäläisten joukko näkyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät