Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Jokuko piioista?" sanoi Nina. "Kenenkä muun tulisi hoidella sinua kuin minun! Pitäisikö minun maata ja nukkua ihan aavistamatta, milloin olet kipeä!" "Niin juuri minä tahdon!" sanoi hän lempeästi, vaan vakavasti. "Etkähän sinä huoli vastustaa toivoani, kun sanon sulle, että minusta on ihan vaikeata nähdä sinua luonani taudinkohtauksen tullessa!" Niina ei uskaltanut häntä vastustaa.
Pitäisikö hänen luottaa muiden tuomioon? Tuikan selvästi tunsi hän äkkiä, että hänestä joko tulee tämän kodin ystävä tai on hänen mahdollisuuden mukaan välttäminen sitä.
Kauppias mietti siinä pitäisikö hänen selittämän tämä asia Anterolle. Oli siinä kapteenin kirjeessä vähän muutakin, ja se sai kauppiaan päättämään. "Tyhjennä molemmat rantamakasiinit, mutta niin, ettei sitä kukaan huomaa" seisoi kirjeessä. Mutta miten voisi tämä tapahtua Anteron tietämättä, ja hän eikö hän kysyisi siihen syytä?
Ajattelin vaan , no hyvänen aika, pitäisikö sinulle kaikki ajatuksensakin ilmoittaa? Katri, mihinkä luottaisin maailmassa, ell'en sinuun? Niilon ääni hiukan vapisi. Katri käänsi päänsä järvelle päin, sillä hän oli niin hyvillään, ettei tahtonut voida nauramatta olla. Ei hän kuitenkaan enää hennonnut Niiloa kiusata.
"Kaksi mustaa konnaa on meitä seurannut", vastasi Silman; "nyt ei ole muuta tehtävänä, kuin rauhallisesti takaisin kääntyminen." "Ettekö voi lyödä maahan sitä, joka uhkaa teitä?" sanoi Helena. "suuri Jumala, pitäisikö meidän vielä kerran palata noiden armottomain villien luoksi?"
Ei ole yksinkään elämisestä. Pitäisikö tulevakin kesä yksinään elostella? Tulisiko niin aina vast'edes käymään? Jos ei nyt saisi, saisiko vastakaan? Eikö ollut kohta käsissä aika, jolloin alkaisivat hampaalliset hampaatonta hakata, jolloin saisi alkaa etsiä kallion koloa nälkään kuollakseen? Ei vielä!
Se on semmoinen. Pitäisikö minun ilmaista sille kaikki? Kuinka minä saatoin sille vielä sillä tavalla valehdella? Mikä tästä tulee? Miten minun on oltava? Mutta hän oli niin väsynyt, ettei osannut muuta kuin: en minä nyt jaksa, kävi miten kävi. Juha istuu kannon päässä kaskessaan, ylhäällä vaaralla. Koko maailma hänen allaan on usvan peitossa, järvet, korvet, hänen niittynsä ja peltonsa ja talo.
HANNA. Mitä? MAIJU. Pitäisikö minun mennä ikkunaan kiittämään sitten kun lopettavat? HANNA. En minä oikein tiedä. Mutta eiköhän. Kyllä minä luulen. MAIJU. Voi että Jussi nyt juuri sattui menemään pois. Hän sen parhaiten ymmärtäisi. HANNA. Kyllä se kaikessa tapauksessa olisi kohteliaampaa. MAIJU. Mutta mitä minä sanoisin? Neuvo, Hanna kulta. HANNA. Eihän sinun tarvitse muuta kuin kiittää.
KERTTU: Minä ajattelinkin! kuulkaa herra arkkitehti, te olette leikkisä mies. GRANSKOG: Olen silloin kun tarvitaan. KERTTU: Te sanoitte minua eilen myös huonosti kasvatetuksi. GRANSKOG: Se ei ollut leikkiä. KERTTU: Jos te taas rupeatte hävyttömäksi, menen minä pois. GRANSKOG: En minä ole ollenkaan hävytön. KERTTU: Pitäisikö minun vielä kiittää teitä kohteliaisuudestanne? GRANSKOG: Melkein.
Töitä ei ollut täällä saatavissa ... edes hänellä, sellainen oli aika... Yhä lisääntyi kaiken elämiseen tarvittavan kalleus. Bergman oli alakuloinen ... ja aprikoi, pitäisikö tästä sittenkin lähteä Venäjälle. Mutta siellähän kuului olevan vielä hullumpaa kuin Suomessa. Sakris ei vielä silloin tällaisia seikkoja oikein ajatellut. Eikä Bergman tuntunut välittävän hänen asiastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät