Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Täällä oli metsä ja koko maanlaatu sekä puut samaa luontoa kuin Suomessa; eroituksena vaan oli se, että täällä kaikki esiintyy jättiläismuodoissa. Jo alkoi hiukan peloittaa pimeällä yöllä yksin kulkea.
Eteläisen taivaan tähdet nousivat yö yöltä yhä korkeammalle. Tuolla heloittaa Canopustähti yksinäisessä loistossaan, tuolla on iso ja pieni pilvi, vaaleita pilkkuja pimeällä taivaalla ja viimein nousee myöskin Etelän risti näköpiiriin.
PROCULA: Sanan annettuain saattajalle, Näin vielä unta uudestansa: Seisoin yöllä aivan pimeällä
Toinen kertomus oli tämmöinen: Oli kerran kymmenen nuorta miestä, viisi Revolahdelta ja viisi Paavolasta. He löivät korttia yhden talon saunassa eräänä yönä muuatta suurta juhlaa vasten. Kun siinä sitten vähän riitaantuivat, alkoi muuan veitikka joukosta tappelun estämiseksi ehdotella vedon lyöntiä, väittäen, ettei kukaan uskaltaisi mennä pimeällä kirkon ohitse.
Ei tahtonut paeta eikä sallinut riipsiä. Mutta minä ihan viime hetkessä työnsin hänet rekeen ja läimäytin oritta piiskalla. Niin pääsimme. Muuten olisikin hukka perinyt. Sieltä ajaessa korotti viskaali minut sihteeriksi. En minä herroja pelkää! 2:NEN MARKKINAMIES: Etkö sitä mustapartaistakaan? PEKKA: Niin Tönsöltiä? No jos pimeällä vastaan tulis ja luulisin piruksi, en tiedä kuinka kävisi.
Heitä Herras helvettihin anna maata matka-miehen, älä perhettä peloita! sanoin minä sadatellen, otin pussin olalleni, kepin nurkasta käteeni, pyrjin pojes pimeällä, virstan varjossa vaelsin ilman kuuta kumppanina, joka jätti matka-miehen.
Mutta mitä ovat nuo, kultainen lipas ja kultamalja, tuolla pimeällä alttarilla? kysyi prinsessa. Siellä! huudahti jättiläisen emo, siellä lippaassa on ainoa pelastuksesi siellä on jättiläisen sydän. Ja täynnä hekkumaa on tuo malja, josta poikani vieraitaan juottaa. Eikö sitten kannakaan jättiläinen sydäntä rinnassaan? kysyi prinsessa. Ei, se heikontaisi häntä.
Hänen teki mieli lähteä juoksemaan Juhon jälkeen, niinkuin oli tehnyt lapsena, jolloin hänellä oli aina ja kaikessa turvansa ja lohduttajansa Juhossa. Mutta Juho meni jo kaukana maantiellä tomupilvenä. Ja kun sekin katosi, seisoi Esteri päivänpaisteisella kievarin pihalla kuin pimeällä aavikolla ypö yksinään. »Esteri!» kuului lempeä ääni. Esteri vavahti. Hyvä Jumala!
Erinomaisella huolella valvottiin, ett'ei väestö tällä pimeällä aralta jäisi työttömäksi, ja tämä onnistuikin niin hyvin, että miehet valittivat heille ei jääneen aikaa vaatteitansa korjaamaan. Millä tavalla aika näin saatiin kulumaan, ansaitsee muutamilla sanoilla erittäin mainita.
He molemmat katsoivatki sen suurimmaksi huvitukseksi lopetetun työnsä jälkeen piehtaroida pehmyellä nurmella joen rannalla ja katsella laivoja, jotka toivat ulkomaan tavaroita kylään. Tosin elämänsä oli vaikea talviseen aikaan, sillä heidän täytyi nousta jo pimeällä kylmään myrsky-pakkaseen; harvoin saivat he syödä kylläksi; monena pitkänä yönä oli mökkisessä yhtä kylmä kuin liiterissäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät