Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ihmiset vieroivat tuota kovan onnen majaa ... yltympärillä oli yksinäistä, pimeää ja hiljaista ... tuuli vaan päästeli pitkiä, syviä huokauksiaan metsässä. Sinä et siis olekaan poissa, Elli, sanoi vanhus ja tunnusteli kädellään tyttären kasvoja; ja kuitenkin minusta äsken joku oli kuiskaavinaan: älä pelkää tyttäresi puolesta! Hän on pelastettu... Lapsi parka!
Hän laulaa mielessään vielä silloinkin, kun viimeinen päivänsäde häviää hänen sammuvaan silmäänsä: Ei ole niin suurta surua, Ett'ei ilo voita, Eikä niin pitkää pimeää yötä, Ett'ei päivä koita, Veijo, veijo, ollaan toivossa, Veijo, veijo, vielä haudan reunalla.» »Sepä oli hyvä laulu!» sanoi Miihkali ja ikäänkuin virkistyneenä taputti veljeään olkapäälle.
Oi jos tietäisit kuinka ikävää ja yksitoikkoista se elämä on ollut, jota minäkin lapsuudestani asti olen saanut viettää! Asua ahtailla pihoilla, joilla talvella on lunta ja pimeää, keväällä märkää, kesällä tomua ja kuumuutta. Ei koskaan nähdä vehreyttä, ei koskaan nauttia metsästä.
Kodin yksinkertaiset tawat ja se pieni elämänpiiri, johon hän oli tottunut, jäiwät nyt tuokiossa kauas. Pian niiden waikutus loppui ja hän rupesi halweksimalla katselemaan sitä muka pimeää ja kowaa elämän koulua, jossa oli elämänsä aamun aloittanut. Nyt oli hän mielestään oppinut ja siwistynyt mies, jolla oli muka oikeus katsoa ylön kansalaisiaan ja entistä säätyään.
He tahtoivat tietää liian paljon toisistaan, ja juuri siitä johtui heidän onnettomuutensa. Ei lakannut koskaan kiusaamasta sulhoaan tuo kuvankaunis kuninkaantytär: Miten sinä vietät aikasi siellä alhaalla? Miksi et sinä kerro minulle mitään? Ei siinä ole mitään kertomista. Kyllä. Tahdon tietää kaikki, mikä vain koskee sinua. Kaikki, kuuletko, olkoon se sitten kuinka pimeää ja tähdetöntä tahansa!
Laula jotakin, joka on pimeää ja raivostunutta kuin öinen myrsky. Laula!» »En minä osaa sellaista laulua», sanoi Kivinen. »No osaa kai joku muu? Laulakaa sellainen laulu, pojat!» »Ei sitä ole sellaista laulua!» sanoivat kaikki. »On se, vaan te ette osaa. Sepä kumma, että ei sellaista laulua olisi!» »Oletko sinä kuullut?» »En.» »No niin.» »Ryypätään sitten olutta ei ryypätä, vaan juodaan!
En tahdo teitä siihen väkivallalla pakottaa, vaikka minulla valta siihenkin olisi. En ole tullut luoksenne lain miekka kädessä, vaan rauhan tuoksuvaa tuomen oksaa kantaen. Teidän uskonne, joka vain pakanallista pimeää taikauskoa on, se on kuin synkkä musta kuusi, jonka sisässä huuhkaja öisin huutaa.
Minä luulen sen tulevan ensiksikin siitä, että juuri silloin on pimeää paksummalta kuin milloinkaan muulloin. Se täyttää ääriään myöten taivaan koko kupukannen, sen valta voittaa kaikki ja ruhjoo alleen. Välistä ja juuri vähää ennen joulua tuntuu melkein siltä kuin olisi päähän putoamaisillaan näköpiirin täyteinen, mustamarmorinen hautakivi.
Esteri pani käden silmilleen. Se oli se kirkas, huikaisevan kirkas juhannus! »Ei ole minulla koskaan ollut», sanoi Rautiainen, »niin pimeää juhannusta. Unelmani pölähtivät tomuna ilmaan. Huomasin, että oli jo viety teidät, jota varten minä olin ponnistellut katsellen teitä kaukaa.
Hän otti joutuisasti kapineensa ja kiiruhti tiehensä. »Hän ei tahdo tavata häntä», Hanna sanoi, kuin hän oli mennyt. Pietari pudisti surullisena päätään. Kornelia riensi pimeää, lokaista katua pitkin, niinkuin häntä olisi ajettu takaa. Vasta kuin hän oli puutarhan aidan sisäpuolella ja oli pannut portin kiinni, pysähtyi hän hengästyneenä ja nojautui aitaa vastaan vavisten kuin ajettu eläin.
Päivän Sana
Muut Etsivät