Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Oon kaiken tarmoni taistelon Luvannut sulle, lyöden kättä. Mä ennen paisuin pilvihin, Vaan Henki suur' mun halveksui; Sun luokkaas vaan ma kuulunkin. Minulta luonto sulkeutui, Aatosten langat katkiaa, Mua tieto jo kauan ilvottaa. Suo liekkuman alhoiss' sammuttaa Mun hehkuvaisia kiihkojani! Läpi-kuultamatonna verhossaan Joka taika jo olkoon tarjonani!
On meilläkin jo aikaa käyty työksi Ens aluskivi ammoin laskettiin. Vaan suo se petti, kivi kuljuun syöksi, Ja yritetty työ se jäikin niin, Mut uudet polvet uuteen työhön ryhtyy, Eik' aikaakaan, kun hornan vallat vyhtyy, Ja perustus on vankka, valmis nyt; Sen nojaan nousee muuri, pylvässarja Kohoopi pilvihin, ja temppel'harja Jo patsaan tukeille on liittynyt. Tuo helposti ei käynyt.
Raaheen hän saapuu ja Metalahan; on tuhannet vastassa siellä. Hurraa pilvihin kimpoavan saa vuoretkin kerrata vielä. Sata ja viisikymmentä kai jo vuotta on kulunut varmaan, kuninkaan jolloin nähdä sai tää maa; nyt AADOLFIN armaan. Oulussa kunniaporttikaan ei ehtinyt kohdallensa, valtias Ethonin-vaunuissaan kun saapui jo vierainensa.
Niinpä akaiaisten kulun aikana vaskien välke Pilvihin päin ylös nous', sätehillään häikäsi seudun.
Ja impi, joka lehtein varjoss' seisoo, Toisen kallis aarre on, Se vuorittaavi nuorukaisen sielun Muurill' mustall', hirmuisell', Ja toivonsa aurinko Pilvihin sammuu Ja mielensä harhailee synkeäss' yöss'.
SEPETEUS. Niin, tässä taasen välähtelee koston-enkelin miekka. Taivas, sinua kiitän, ettäs rankaiset, muutoin vääryys, pilkka, riettaus ja petos täällä röyhistyisit ylös pilvihin, anastaisit korkeuden istuimen, ja hävityksen pimeys tulis meille perinnöksi ikuiseksi, mutta tasapainon, o taivas! pitää täällä rankaiseva henkes.
Ja se riehuu ja kiehuu ja kuohuu ja käy, Tulen lailla min ves' sokasee, Ylös pilvihin vaahto se huuruna käy, Ja tulvaa tulv' yhä vaan ajelee, Ja se loppumattomalt' aivan näyttää, Meri kuin meren uuden tahtois täyttää.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa; "Paraimmat laulut, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Monesti, pilvihin kun taivon peitit, ja kyynelin kun huuhdoit poskiain, Ja maljasi kun juodakseni heitit, Sen pohjattuutta kokea kun sain, Niin elämääpä kaihoomahan rinta Ain' oppi silloin korkeint', ihaninta. Monesti syöntäin kivisteli kyllä, Kun kukkatarhaani sun käyvän näin. Monesti sydämellä särjetyllä Mä rauenneiden ruusuin ääreen jäin.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät