Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Unissakin hänen ajatuksensa enin siellä asuivat tästä lähtien. Luokaamme nyt silmäys Pilveisten oloihin, joissa suuri muutos kihlauksen rikkomisen kautta tapahtui. Tapanilta oli työhalu tykkänään kadonnut. Hän kuljeskeli pitäjäällä, istuskeli tuntikaudet kussakin paikassa ja antoi Sofian ainoastaan yöseuduin eikä aina silloinkaan nähdä puolisoaan.
Noin kolme virstaa Pilveisten talosta ylöspäin jokea eikä juuri sen varrella asui pari kertomuksemme päähenkilöä. Takalon torpasta oli puoli vuotta sitte kuollut mies, joka jälkeensä jätti lesken ja kolme lasta. Nuorin lapsista, joka kertomuksessamme on valtaava hyvin tärkeän sijan, oli, kertomuksemme alulla viisi viikkoinen, vanhin kahdeksanvuotias ja keskimäinen viiden vuoden vanha.
Sofia kohta huomasi, että miehensä oli joutunut nuorten pariin, vaan luuli hänen sinne käskemättä menneen, josta hänen levottomuutensa lisääntyi. Tyttäret, jotka tunsivat Pilveisten kotielämän, osoittivat ilkeyksillään Tapanille mitä suurinta kohteliaisuutta ja Sofia päätti kohta että Tapani saisi kuulla kotiripityksen kaiken tämän johdosta, johon hän oli niin syytön.
"Hyvästi, roskajoukko!" huusi Hannu. "Hyvästi kultani, pese puukkosi!" vastasi Luopion emäntä suloisesti soivalla äänellään. "Kaunis poika! Dobra nuori mies!" "Näin onnettomasti päättyi Pilveisten retki Aumolaan", naurahti Luopion isäntä.
Kun siis Luopion emäntä tuli Pilveisten luo ja tapasi Hannun, sanoi hän, silmää iskien; "Poika, poika, sinäkö vanhaa ihmistä narraat; näytäpä se käärmeen pistos". Hannu kalpeni nyt, vaan Luopion emäntä lausui, taaski silmää iskien: "Luuletko, että tuota mökin poikaa puolustaisin? Ole huoleti! Minä en tiedä mitään siitä, että häntä mökyytit".
Hevosistaan he jo useimmat etempääkin tunnettiin, etenkin nimismiehen perhe, jota Priapus, uusissa, hopeanhohtavissa värkeissään, tuulen nopeudella toi Aumolaan. Nimismies istui re'essä suorana kuin keppi ja huuti vaan: ptruu ptruu. Pappilan ruuni pani myös parastaan tämän päivän kunniaksi, vaan Pilveisten savakkaa ei näkynyt ei kuulunut.
Hän jotenki kummasteli villipetojen rohkeutta, vaan kun ei mitään muuta selitystä lapsen katoamiseen löytynyt eikä kuulunut ja kun pojan sanottiin kuulleen metsäpetojen ääniä, niin Esa luuli niinkuin muutki. Pilveisten emäntää tyydytti varsinki se seikka, ettei tuo ryöstetty lapsi ollut se, jota hänen Hannunsa tulevaisuudessa saisi vaimokseen kutsua!
Sitä vastoin vaati selvä järki, että Hannun rikoksesta piti olla tietämättä, sillä ilmivihollisuus Pilveisten ja Helenan kanssa olisi voinut seurata siitä, jos hän olisi ilmaissut mitä tiesi.
Pilveisten isäntä murisi jotakin kanssakäymisestä "semmoisten" kanssa, vaan emäntä, joka tällä kertaa ei tosiaankaan tiennyt mitään tuosta uutisesta, koska Luopion talo oli edempänä Aumolasta, oli hyvin uteliaalla tuulella, arvellen, olikohan tuo eilinen asia Hannun suhteen aikaansaanut jotakin selkkaannusta, jota ei hän juuri voinut otaksua. Kohta oli Luopion väki saapunut Pilveisten taloon.
"Toivon kuitenki, että lesken suu saadaan tukituksi", virkkoi Esa. Viikon päivät olivat kuluneet kuoleman tapauksesta peijaisiin. Peijaispäivänä kello viisi iltapäivällä alkoi vieraita saapua Aumolaan. Keltaisessa reessä, vanha savakka valjaissa, tuli Pilveisten väki. Sen jälestä nähtiin rovastin vaimonsa kera tuleskelevan kuomireessä, komea karhuntalja takana riippuen, säveä ruuna edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät