Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Ei ole enään paljo, juokaa pois pojat, kohta loppuu", sanoi Aappo, joka oli hypännyt padan luo nähdäkseen, miten paljo velliä oli jälellä. "Ei paljo! puoli pataa", sanoi Mikko. "No niin! Eiköhän sille sairaalle pitäisi olla pikkusen juuston heraa, paha vaan, ettei äiti ole täällä", sanoi Aappo. "Voi kuin te olette viisaita", jupisi Mikko tuskin kuuluvasti ja huokasi syvään. "Juokaa pojat velliä!
Don Juaninkin kannella vallitsi iltahetkien kuluessa arka äänettömyys, jonka vain väliin katkaisivat ankaran hallitsijattaren kuohuvan mielen viimeiset puuskat. Niitä ei tahtonut kukaan enää viekotella valloilleen, jokainen vetäytyi soppeensa, niin syrjäiseen kuin mahdollista. Laivassa vallitsi pelon sekainen ilo, joka aina seuraa, kun vaara on voitettu, eikä uudesta enää ole kuin pikkusen pelkoa.
Se oli tuntuva suru vaimolle ja lapsille. Kun pikkusen olivat alkuun päässeet, niin näin se nyt kävi, ja isä, jonka olisi vielä kauvan aikaa tarvinnut työskennellä, korjattiin pois. Esteri suri ja itki, niin että hänen entisestä huonot silmänsä tulivat vielä huonommiksi, ja pelko että velkamiehet vievät torpan vielä enensi hänen suruansa.
Minä olin nuorin isäni viidestä pojasta. Meitä oli siis viisi ei "meitä oli neljä poikaa ja Mikko riepu viidentenä", kuten oli tapamme sanoa, Niin semmoinen oli tosiaanki tapa muilla, paitse Mikolla. Häntäpä ei sitä olisi saatu sanomaan, ei vaikka hänelle olisi kiehautettu pikkusen juuston heraaki, joka muutoin oli hänen himoruokaansa.
"Tapani ja sinä saatte juhliksi samanlaiset vaatteet." "Vieläköhän ehtinee?" Topias samassa veti syvän haukotuksen. "Olet uneliaan näköinen; oletko valvonut?" "Pikkusen..." "Niinkuin lintunen." "Minulla olisi asiaa sinulle, Helka." Jo tuntui Helan sydämmessä toivon riemu ja autuuden aika. Jo ahdisti suloinen ahdistus rintaa, jo poltti hurmaava tuli suonissa, poskissa; ja taivas aukeni, jo...
Kun päivä paistoi ja sää oli sees, se auringon sätehet toisti ja yli sen pikkusen kaupungin se armontähtenä loisti. Mut torninhuipusta nähdessään toritouhut ja rahvahat raa'at ja konnien koukut ja ilkiötyöt sekä kauppien väärät vaa'at; ja kirkosta saarnoja kuullessaan ja kuullen tahtoa taivaan, miten katuva Edenin ilohon käy, mut paatunut helvetin vaivaan;
Pikkusen pilkkaa mielellään laskevat, se on totta, mutta ei siinä ole pahaa tarkoitusta, täytyy vaan antaa takaisin aika tavalla; ja kun vaan ymmärtänet heitä oikein kohdella, niin saatat kääriä vaikka sormesi ympäri." "Minä kyllä tahdon kaikkia ihmisiä rakkaudella kohdella."
Ja vaikka kuinka ajatteli, miten puolustautua, ei rahasummakaan näyttänyt turvaa takaavan, sillä hän epäili, että ne alkavat vaatia rahoista osaa itselleen. Sitä hän aivan kauhistui... Hänen eläessään ei muuta kuin pikkusen. Muutenhan ne olisivat pian pitkin maailmaa! Muutamia päiviä edellisessä luvussa kerrotun keskustelun jälkeen käveli Martti syvissä ajatuksissa kotitietään.
TOINEN KATSOJA. Ja minulla ei ole niin kopeekkaa. MARI. Tuos' on minun vuodenpalkkani. Mutta pikkusen tempun vielä pitää muistuttamani: teistä ei yksikään saa mennä ulos ettenkä ketään laskea ulkoa ennen tuloani. Nyt viekäät nuo elävät rekeen. Kestkiivari, sinä seiso ovella vartiana.
KORTESUO. Olkoot vaan. Viis' niistä kaikista uusista muodeista. Meillä on ja meillä tarjotaan. Muutamia ryyppyjä ainakin, että vieraat tulevat iloiselle tuulelle. Pikkuinen humala ei se haittaa. PIRKKO. Isä, saankos minä nyt riisua hevosen ja viedä hakaan? KORTESUO. Saat. PIRKKO. Ja saanko ajaa ensin hevosen selässä pikkusen maantiellä? KORTESUO. No saat, koska mielesi tekee.
Päivän Sana
Muut Etsivät