Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"En todellakaan tiennyt, että kihlaukseni, jota niin paljon kuin mahdollista olen koettanut pitää salassa ihmisten tungettelevalta uteliaisuudelta, jo on ollut kaikkien piikojen hampaissa." "Filippa on tällä kertaa saanut tietonsa varmoista lähteistä", nauroi eversti, "hän on kuullut uutisen eräältä toveriltaan, joka palvelee Ekbergillä, jossa sinun valittusi on kuin tytär talossa.
Hyvin on tehnynnä emäntä, Kun ompi olutta pannut, Siit' on tehnyt sen paremmin, Kun on juomahan kutsuttu. Sopivaisia. Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtävän iloa Sopineeko, syntyneekö, Käyneekö, kyhänne'ekö, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiäntä?
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Lähe en piikojen pyhyyttä enkä vaimojen vähyyttä: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ellä. Sitä läksin, Lemminkäinen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ikävä, ikävä omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siitä lieto Lemminkäinen laski laivansa ulomma.
Sitten hän alkoi puhella piikojen kanssa. Puistossa hän oli demokraatti. Hän ilvehti heidän sulhasistaan, lykki heitä ystävällisesti kepillään kylkeen, hymyili ja iski silmää ja lahjoitti heille appelsiinia ja leivoksia. Se oli aivan viatonta huvia, jolle hän pani paljon arvoa. Tänään ei hän kuitenkaan voinut toivoa tapaavansa siellä ketään ystävistään. Olikin aivan autiota.
Sillä maksoin naisten naurun, piikojen ilopiännän. "Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni! Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin. Pane nyt patjasi parahat, pehme'immät päänalaiset, maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!"
Mutta rovasti vasta sitten kun oli päässyt omalle leposohvalleen kykeni sanomaan: "Murha... Salamurha... Katala murha." Silloin kuitenkin rupesi ryvittämään aivan tukehduttavasi, että ahtaasti vinkuen palasi henki takasin ja verta tuli suun täydeltä. Rovastinna oli pirtissä lasten ja piikojen kanssa leipomassa.
Keskelle tuota mahdottoman suurta luhtia oli ripustettu nuorakiikku ja siihen sanoi herra kylän poikien aina sunnuntaisin kokoontuvan tyttöjänsä kiikuttelemaan. Vaimoni mielestä se ei ollut oikein sopivaa, mutta minä ajattelen, että parempi on, että ne kokoontuvat tänne kuin jonnekin muualle, niin ei omain renkien ja piikojen tee mieli kylään juosta.
Ei täällä ole käynyt mitään vaunuja, eikä kukaan koko talossa ole niistä mitään tiennyt. En voinut kuulla, mitä muuta hän kertoi, mutta hän puhui pahoja sanoja Bernhardin Josésta. Oletko sinä neiti Bertelsköld ja kuuntelet keittiön ovella piikojen loruja? torui veli, tuntien väristyksen kaikissa jäsenissään. Suo anteeksi! rukoili tyttö. En enää toiste sitä tee.
Hänelle näet johtui mieleen joku vuosi lapsuutensa ajasta, jolloin ruis ei kasvanut pitemmäksi, kuin että hyvästi täytti puukenkien yli, sanoi hän, ja monilla tarpeettomilla sanoilla kertoi hän äitistään, joka seisoi itkien ovessa nähdessään piikojen haravoivan sitä rehuna kokoon, panematta edes kuhilaillekaan.
Hänelle selitettiin, mikä on kotitarkastus. Mutta hän ei ymmärtänyt. Hän pysyi yhä siinä yksinkertaisessa mielipiteessään, että ne olivat olleet ryöväreitä. Asiasta piisasi paljon puhetta piikojen kesken. Yksi tiesi, että ne olivat olleet mustan sotnijan väkeä. Hän oli itse sen kuullut ylioppilailta. Sitä ymmärsi Jaana vieläkin vähemmän. Hän päätti kysyä itse herroilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät