Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Sano: surmas; Se pieni sana "surmas" myrkkyisemp' on Kuin basiliskin surmaavainen katse. Mun surma vie, jos surma tuo on totta. Hän onko kuollut? On tai ei: pien' ääni Nyt riemun tuo tai tuskan elämääni.
Viel' leikkijousin urhoat, «Tutoni», varma piltti, Ja leikkitorvees toitotat, Pien' Eljas poika kiltti; Hyv' on: käsivarsi varmistuu, Ja silmän tarkkuus tarmistuu, Ja korva tottuu torveen. Ykskolmatta kun täytätte, Soi torvi toisenmoinen, Te miekat saatte vyöllenne, Ja leikki alkaa toinen; Te raisut saatte ratsahat, Ja silloin niinkuin patsahat Selässä istukaatte!
Sun tekijäs ken lienee ollutkin, pien asumus, mun on kuin kuulisin ma hänen puhelunsa viereltäni, sun viivojesi rytmin nähdessäni. Hän sielunsa on sinuun jättänyt. Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt sen laulun, joka ihmisessä soittaa, ken kerran itsensä on voinut voittaa. Lie ollut levottomin merimies. Hän tulen voiman rinnassansa ties.
Mua kauhistaa jo, kun sen sanan lausun; Ja tekoon, joka moisen nimen sietää, Ei koko mailman turhuus mua saa! JAGO. Oi, huolet' olkaa; se vaan pien' on oikku. Hän valtatoimihin on suuttunut Ja näin nyt teitä toruu. DESDEMONA. Jos muut' ei olis JAGO. Muuta ei, sen vannon. Kuulkaa, torvet iltaiselle kutsuu! Venetian airutkunta vartoo; sisään, Ja itku pois! Hyväksi muuttuu kaikki.
"Ei!" virkkoi sairas, "molempien kuullen Mä rikokseni julki tunnustan." Hän kertoi kaikki. Välin hieman esti Pien' nyhkäys vaan soivan äänensä. Silmässä kyynel kiilsi suloisesti, Sydämen lähde alkoi selvitä. Lopuks hän lausui, ojentaen kättään: "Teilt', armahimpan', pyydän anteeksi"! Lotanpa sormeen, hänen tietämättään, Papilta sormus silloin suikahti!
Ja Mestariini kääntyen hän lausui: »Mit tietää tahdot häitä, kysy ennen kuin toiset nuo lyö kappaleiksi hänet!» Oppaani näin: »Nyt muista sulta kysyn. Latinalaista ketään tuntenetko pien alla tuon?» Hän vastas: »Juuri jätin ma erään, joka lähimaasta oli. Josp' öisin vielä seurassansa siellä, en pelkäis kynsiä, en hankojakaan!»
Kuninkaan eli hovissa pien' Katri piikana Kuin taivahalla tähtinen, ihana, loistava. Hän loisti lailla tähtyen ylitse neitojen, Kuningas nuori näki sen ja lausui hymyillen: "Jos tahdot olla kultani, sinulle, Katrisen, Hevoisen annan parhaimman, satulan kultaisen." "Nuorelle puolisollesi, kuningas, anna ne,
CORNWALLIN HERTTUA. Sisähän mennään: tulossa on myrsky. REGAN. Pien' on tää talo: hyvin tääll' ei suojaa Saa vanhus väkinensä. GONERIL. Oma syynsä; Miks' alallaan ei ollut hän? Nyt saa hän Omasta tyhmyydestään kärsiä. REGAN. Pitäisin mielelläni hänet yksin, Mut' seuralaist' ei yhtä. GONERIL. Samaa minä. Mut miss' on kreivi Gloster? CORNWALLIN HERTTUA. Hän seuras vanhusta. Hän tulee tuossa.
"Hih pien' Margaretha, se nuoralla tanssija, kyllähän minä sinut jo näin, Kuopiossa", tuumaili naapurini taaskin, luullen tuon keijukaisen itselleen puhuneen. Margaretha kuultuaan äänen kääntyi meihin päin, ja arvatkaas mitä hän teki nähdessään minut?
Taonnaksi suuren Suomen? LOUHI. Ilvo, uskohan minua: Kalevala suur' on härkä, Itsepäinen, mutta sarveton, Suopea silittäjälle, Kesy teurastettavaksi. Sin' olet kamala eukko. LOUHI. Suurta ammovan sen kuulet, Mutta pien' on se teoissa, Toimissa matala, mieto Sill' on rakkaus mahassa. Leivällä sitä talutan Hääpitoihin paistiksesi. En voi seurata sinua, Verinen, vihasisuinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät