United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !


Parempi on vaania niitä lumeen hautautuneena". "Kenties", tuumaili Antti, "kuitenkin se on vaivalloista hommaa. Vilua täytyy kärsiä; ja sitten saa ehkä ampua yhden laukauksen, ja samassa ovat kaikki peurat tiessään." "Tässäpä on oikein iso honka", huudahti Pekka, "sen me otamme." Ja sitten he alkoivat kumpikin omalta puoleltaan hakata puuta poikki.

Peurat kääntyivät äkkiä pakenemaan pitkin laaksoa ylöspäin ja syöksyivät nopeasti kuin tuuli eteenpäin. Antti huomasi nyt, että hänen luotinsa oli sattunut toiseenkin peuraan, joka turhaan ponnisteli seuratakseen laumaa. Hän panosti pyssynsä joutuisasti ja oli tuskin ehtinyt sen tehdä, kun näki koko lauman vielä kerran syöksyvän alas laaksoa alamäkeen.

Vanha Pietari sanoi silloin tietävänsä pohjoisempana tunturin, joka oli äkkijyrkkä länteen päin ja siellä olivat kerran muutamat hänen esi-isänsä sattumalta yhdyttäneet suuren peuralauman, sen he piirittivät ja säikyttivät niin, että peurat syöksyivät suinpäin jyrkänteeltä ja murskautuivat kuoliaiksi niin suurin joukoin, ettei heidän tarvinnut sen enempää metsästää koko sinä vuonna.

Harvoin vieras lähestyy hänen kylmää ja kolkkoa kotoansa, joskus joku mies kentiesi, laukku selässä, kulkee ohitse, pysähtyy hetkeksi, värisee ja kiitää sitä nopeammin alas kyliin päin. Muuten ainoastaan peurat suurissa laumoissa tanssivat avarilla lakeilla ja raapivat jaloillaan, löytääksensä lumen alta hiukan sammaleita. Mutta tunturillakin on tarinansa.

"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, kun sa liejuna lepäsit, seisoit selvänä vetenä suurimmalla suon selällä, tuiman tunturin laella, muutuit tuolla maan muraksi, ruostemullaksi rupesit. "Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, kun sua hirvet suolla hieroi, peurat pieksi kankahalla, susi sotki sorkillansa, karhu kämmenyisillänsä.

Silloin hän jätti sukset pois ja koetti ryömien lähestyä laumaa, joka hitaasti kulki laaksoa ylöspäin, kuitenkin siksi joutuisasti, että Antilla oli täysi työ seuratessa eikä hän niitä kuitenkaan saavuttanut. Hän alkoi jo kyllästyä ja yritti näyttäytyä saadakseen sillä tavoin peurat säikytetyksi syöksemään ylämäkeen; mutta silloin lauma hiljensi kulkuaan ja Antti pääsi lähemmäksi.

Kun suuret metsäneläimet: hirvet, peurat, ilvekset ja sudet talvisilla retkillään pohjoisesta etelään tulivat selkien pohjoispuolelle ja siellä olivat aikansa oleskelleet, siirtyivät ne harjun honkien suojassa eteläpuolelle vesiä.

Kun he illalla neuvottelivat tuumistaan ja tulevaisuuden aikeistaan, lausui Pekka, ettei peuroja ollut helppo lähestyä; mutta kun he vain saisivat yhden ammutuksi, hän kyllä tietäisi keinon, miten saataisiin useampia. Antti arveli, että he voisivat ajaa peurat alas tuntureilta. Kun ne joutuisivat pehmeään lumihankeen, niitä kyllä voisi ajaa kuin hirviäkin.

Peurat tunkeutuivat nyt ampumalinjan lävitse ja katosivat pian näkymättömiin. Kokoonnuttiin katselemaan saalista. Se oli kyllä runsas, mutta ei niin suuri kuin olisi voinut olla, jos olisi onnistuttu ajamaan arat eläimet alas jyrkänteen partaalta. Ukko Pietari toivotteli, että matkassa olisi ollut pelkkiä vanhoja metsämiehiä; ei nuoriin ollut koskaan luottamista.

Kun ne tulivat lähelle noita valepeuroja, ne seisahtuivat osoittaen selvästi levottomuutta. Mutta ne olivat tulleet jo liian lähelle ja kaksi niistä menetti henkensä huolimattomuutensa takia. Noustessaan pystyyn Antti sanoi Pekalle: "Peurat ovat viisaampia kuin minä luulinkaan; tämä ei vetele." "Eipä näy vetelevän, minä arvelen niinkuin sinäkin, että ne vainuavat suomalaiset.