Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Eikö ole kauheaa! Teille kiitollinen Maiju Lassila. Rohkea askel oli nyt otettu. Levottomana, kuumeisena odotin minä vastausta. Oikeastaanhan herra Ratinen oli ryhtynyt Petterin kanssa polkupyöräilyä harjoittamaan, saadaksensa sen kautta tilaisuuden hakkailla minua. Avomielinen Petteri ei sitä aavistanut, ja ryhtyi innolla asiaan. Hän ryhtyi siihen minunkin tähteni, vieläpä etupäässä minun.
Tukkiurakoitsija K.P. Halinen alkoi puhua asiasta, kysyen: "Onko tämä Nenosen lampi hyvin kalainen?" "Onhan siinä ahventa ja särkeä... Ja eikö liene joku kiiskikin joukossa", myönsi isäntä ja varmistuakseen asiasta huusi hän Petterille: "Petteri!... Onko tässä Nenosen lammissa kiiskiä?" "Ei", kielsi Petteri. Isä puolustautui silloin: "Eipä niistä ole väliäkään ... niin ruotaisista kaloista.
"Minä pidän molemmista", hymyili Petteri leveästi. Elli ehätti siihen. "Niin minäkin... Minä pidän kunhan vain on musiikkia, olipa hän sitte vaikka mitä..." Niin jatkoi hän kauvan.
Halusin tavata Petteriä, ikävöinkin jo hänen seuraansa, mutta mistäpäs sitä olisi saanut nyt äkkiä tilaisuutta seurusteluun! Eräänä päivänä silloin satuin kulkemaan Haarasen kaupan ohi ja näin Ikosen hevosen pihalla seisovan. Aavistin että Petteri on kaupassa ja oitis poikkesin sinne, ilman asiaa, muka ostoksille. Aioin kysyä semmoista hyvin hienoa tavaraa, jota tiesin siellä ei olevan.
Oi, hän oli aina rahan tarpeessa eikä Petteri siitä saanut merkkiäkään nähdä." "He siis suorastaan pitivät kauppaa ryöstetyllä tavaralla ja jakoivat voiton?" "Jakoivat? Ei, herra tuomari, jakamisesta ei puhettakaan," vastasi Petterin äiti, joka, yhä enemmän kiivastuen, tykkänään unhotti ensimmäisen pelkonsa ja häminsä.
"Elkää nyt isä!" huomautti siihen Petteri kärsimättömällä äänellä, loukkautuen minun puolestani isänsä rumasta puheesta. Isä ei huomannut sitä, vaan jatkoi: "Onhan se aika kipsakka ja terhakka-nenäinen tyttö... Vaikka vähän rotevampi-ruumiinen tuo saisi olla näin vauraan talon emäntä."
Marjamäen mökkien kohdalla huomasi isäkin sen ja kysyi: "Mistä se on tuo kukka sinun nutun ryntäisi tarttunut?" "Se on neiti Lassilan antama", havahtui nyt Petterikin. Isä räpsäytti hevosta ohjaksien perillä ja kysyi: "Jokos sinä aloit sitä tahkota?... Sitä Lassilan tyttöä?" Lisäsi hän hetken kuluttua, kun Petteri ei vastannut. Tämä ei vastannut.
Petteri tunsi rinnassansa jotain hyvin raskasta, epätietoista. Alkoi hänellekin uusi unettomuuden ja levottomuuden yö. Minä en enää huomannut yön ja päivän rajoja. Minä olin tuskainen ja juonittelin pitkät päivät muille ja kalvava epätietoisuus jäyti minun sieluani. En kärsinyt ketään.
Mutta nyt aloin minä jo todellisuudessa ujostella, en löytänyt puhuttavaa. Koetin toki häntä liehakoidakseni huudahdella: "Ai, kuinka te olette luonnon ihailija, herra Ikonen!... En minäkään pidä kerityistä puutarhoista... Niissä ei ole mitään semmoista pehmeää ja ... semmoista ... no kodikasta ja kansallista." "Eihän niissä mitä ole!" tokasi Petteri ja niin jatkui kulku ja puhelu.
"Olen" vastasin minä, kokien huolehtia askelieni siroudesta ja kysyin vuorostani: "Onkos herra Ikonen täällä ensi kertaa?" "Ei... Minä olen täältä Sortavalan lyseosta päässyt ylioppilaaksi, niin että näiden paikkojen täytyy silloin olla minulle tuttuja", selitti Petteri ja kysyi taas: "No mitäs neiti pitää Vakkosalmesta?"
Päivän Sana
Muut Etsivät