Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
"On tämä!" myönsi Petteri, silmäili herkkänä ja selitteli: "Tässä saa niin elävän kuvan tuhatjärvien maan ihanuudesta!" "Nii-iin!" kuiskasin minä ja ehdotin. "Emmekö levähdä tässä, herra Ikonen." "Ja nyt istahdimme me sammalikkoon, kauneimman riippakoivun alle ja nyt se alkoi ... se.
Vein häntä puiston käytävää myöten rantaa kohti. Vihdoin lausui hän: "Tämä on hyvin kaunis ja iso puisto." "Pidättekö tästä?" tartuin minä siihen nopeasti. "Pidän", tokasi Petteri ja selitti: "Minä en pidä semmoisista kaupungin puistoista, joissa nurmikkokin keritään aina niin paljaaksi kuin lammas... Se on vain luonnon turmelemista." Niin oli päästy hyvään alkuun.
"Vieläkö sitä mitä kuuluu?... vieläkö ... vieläkö sitä kuuluu?" kiirehti lukkari, nopeasti puhua säpättäen ja auttaen palttoot päältä. "Eipä sitä... Tervehdi nyt, Petterikin, lukkaria", jatkoi ukko. Petteri kumarsi ja tervehti, hymyillen entiseen tapaansa.
Kaikki tämä oli minut tehnyt uteliaaksi ja ehkä oli jo alkanut sydämessäni varttua pieni, tiedoton uteliaisuusmainen taipumus. Näin on nyt asia, vaikka valalle vietäisi. Siksipä toivonkin nyt saavani nähdä minkä näköinen on Petteri. Tekeydyin toki välinpitämättömäksi. Astua keikuttelin huolettomasti, iloisesti.
"Entäs pituushypystä?... Pidättekö siitäkin?" jatkoi Petteri tiedusteluaan ja taas minä valehtelin ihan mitään ajattelemattakaan. Hän alkoi nyt puhua juoksusta, selittäen: "Marathon juoksusta minä en pidä, mutta noin kolmen mailin matka on kohtalainen ... terveydellisessä suhteessa." "Niin minustakin!" Ja niin me jatkoimme.
Sillä aikaa ehti Ikonen selvitä, tuhraili jo piippunsa vartta ja puheli: "Ja siivo poikahan se on se meidän Petteri. Ei polta vielä tupakkaakaan, eikä juo, niin kuin muut hänen ikäisensä herrat täälläkin Sortavalassa juovat." Heilautin taas lanteitani ylpeästi ja lähdin hiljakseen kävellä tepsuttamaan.
"Olen... Minä jo luin sen viime kevännä", hymyili Petteri, koettaen astua tahdissa, vaikka se ei onnistunut. Vilkastuneena kysyin nyt jo: "No mitä te pidätte hänestä?"
Niin pelastuimme toki siitä pulasta, ja ylistelimme taas näköalan ihanuutta. Minä haltiuduin ja huudahtelin ja nyt ryhdyimme me puhumaan isänmaasta, ylistämään sen kauneutta ja sen kansaa. Petteri puhui siitäkin koruttomasti ja hyvin kansanomaisesti. Aloimme laskeutua alas vuorelta ja vähä vähällä lähenin minä häntä sisällisesti.
Tämä keskustelu oli minulle pieni lohdutus koska se toki erotti Ellin Petteristä. Minä sain toivoa ja rohkeutta. Itsekseni päätin nyt käyttää juonta, sillä mikäpäs siinä enää muu auttoi: päätin pyytää Petterin ajoissa joka ainoaan naisten tanssiin ensimäiseksi minun kanssani. Odotin vain sopivaa tilaisuutta saada tehdä tuo pyyntöni. Tanssi olikin jo alkanut. Petteri kumarsi minulle.
Hän oli jo poistumaisillansa, kun huomasikin vielä kysyä Petteriltä: "Mitenkäs se on ... onko sinulla rahaa, jos satut tarvitsemaan?" Petteri ei tiennyt mitä moiseen vastata. Ukko toki pelasti pulasta, lisäten poistuessaan: "No ota sieltä Siitosen kaupasta se housukangas ilman mitään ja sano jotta tottapahan isäukko sitten maksaa." Olimme nyt kahdenkesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät